En ollut nähnyt Eveä tuon lauantaina näkemäni unen jälkeen. Mutta tänään oli maanantai. Koulupäivä. Näkisin Benjaminin ja yrittäisin unohtaa Danielin ja uneni. Niin minä tekisin. Mutta myöhemmin. Nyt minä lähtisin kouluun.
Koulun jälkeen Eve oli tullut luokseni. Yhtäkkiä minun tuli paha olla. Tiesin mistä se johtui. Se johtui siitä että minä valehtelin Evelle. Valehtelin monestakin asiasta. Nyt paha olo kuitenkin yltyi ja yltyi. Meinasin pyörtyä. Tiesin, että nyt olisi pakko kertoa. Hetken mietittyäni kokosin itseni. Tiesin, että Eve saattaisi vetää väliimme poikki. "Eve, mä, mä en tiiä miten mä sanoisin tän. Mä oon ihan sika pahoillani et mä en oo kertonu tätä. Mutta siis..." Siinä kohtaa minun oli pakko pitää tauko ja vetää syvään henkeä muutamaan kertaan. Sanat olivat kadonneet mielestäni. Yritin koota itseäni. Turhaan. Olin hiljaa ja hengitin. Ja yritin miettiä miten jatkaisin. "Mistä oot pahoillas?" Eve kysyi. Niin, mistä? Mistä mä olin tosissani pahoillaan? Ei tunteille voinut mitään. Varmaan. "Eve, öh, miten mä sanoisin tän, noh, vaikka näin...". Hiljaisuus. "Mä, mua, öh, niin tota eli siis," puheeni muuttui sekavaksi. "Mä, oon" yritin mutta murruin itkuun
Moi, lyhyempi luku tällä kertaa! Toivottavasti ei haittaa. Edelleen palaute on sallittua. Ja jos voteet nii kiitos!
<3Jenna
YOU ARE READING
Älä koskaan ihastu.
Romance"Rakastuminen on vaarallista. Se ajaa hulluuden partaalle ja saa sanonomaan ja tekemään asioita mitä ei pitäisi. Nyt Rosa kuuntele tarkasti. Älä koskaan ihastu, tai varsinkaan rakastu. siitä seuraa vain pahaa." näin sanoi vuosia sitten ystäväni Eve...
