Henkien Kätkemä : Jatko-osa

1. - hiuslenkki

- Chihiro!
- Mitä, äiti?
- Oletko jo pian valmis?
- Joo joo!

Chihiro väsyneenä pakkasi tavaroitaan, samalla heittäen pois kaiken ylimääräisen. He muuttaisivat pian pois tältä kauniilta, siniseltä talolta. Se olisi Chihiron toinen kerta, kun hän muuttaa. Ensimmäisestä kerrasta hän ei juurikaan muista mitään, paitsi jonkun valkoisen lohikäärmeen. Hänen mielestään se on outoa, että hän muistaa jotain, mitä ei ollut oikeasti edes nähnyt.

- Nopeasti nyt, kulta! Muuttomiehet saapuvat minä hetkenä hyvänsä!

Chihiro pyöräytti silmiään äitinsä sanoille ja sulki yhden pahvilaatikoista.

- Sain yhden täyteen, äiti!

Chihiron äiti saapui huoneeseen ja otti laatikon nopeasti käsiinsä. Hän oli jo lähdössä pois, mutta pysähtyi katsomaan Chihiron huonetta.

- Voi, hyvänen aika... heitä nuo nopeasti pois!

Chihiro kääntyi katsomaan suuntaan, mihin hänen äitinsä osoitti, ja samassa kuuli kun hän käveli pois huoneesta. Tyttö konttasi pikaisesti auki olevan pahvilaatikon luokse ja kurkisti sisään.

- Mutta äiti, nämähän ovat vain hiuslenkkejä!
- Ne ovat ikivanhoja! Ostan sinulle uusia, kun pääsemme lähtemään täältä.

Chihiro huokaisi syvään ja alkoi tonkimaan laatikkoa, tarkistaen ettei heittäisi mitään hyviä hiuslenkkejä pois.

- Chihiro? Mikä kestää?

Tällä kertaa hänen isänsä huusi alakerrasta. Chihiro esitti olevansa kuulematta häntä, ja jatkoi penkomista. Hetken päästä jokin valo osui hänen silmäänsä, ja sai Chihiron kaatamaan koko lootan lattialle.

- Äh!

Chihiro löi puista lattiaa nyrkillään, mutta pysähtyi täysin, kun näki kimaltelevan esineen lattialla muiden hiuslenkkien seassa. Hän hieroi silmiään, ja näki pampulan edelleen siinä. Hän varovaisesti otti hiuslenkin lattialta käteensä, ja katsoi sitä hetken.

- Chihiro!
- Chihiro, nopeasti nyt!

Huudot haihtuivat kuin savu ilmaan, kun Chihiro oli täysin eksynyt katsomaan kimaltelevaa hiuslenkkiä.

- Miksi... miksi minulle tuli niin kotoisa olo kun näin tämän?

Chihiro avasi hiuksensa ja heitti edellisen hiuslenkkinsä pois, laittaen lilan sen tilalle. Hän käveli peilin eteen ja katseli itseään hetken, kunnes hiuslenkki taas 'välähti' valoa ja siinä hetkessä hän näki pelkkää valkoista.

Valkoinen muuttui pian eri väreiksi, ja muodosti kuvia Chihiron mielessä.

- Haku!

Hän kuuli tytön äänen. Kyllä, se oli Chihiron ääni. Chihiro huusi jotain henkilöä.

Pian hän näki valko-turkoosin lohikäärmeen, ja itsensä sen kyydissä. Lohikäärme haihtui, ja tilalle ilmestyi lyhythiuksinen poika.

Monia eri kuvia näkyi hänen mielessään, monia, mitä hän oli jo unohtanut. Henkilöiden nimet alkoivat palaamaan Chihiron muistiin.

Yubaba, Lin, Kamaji, Kasvoton, Zeniba, Bo, ja Haku.

Jälleen välähti kuva lohikäärmeestä, mutta tällä kertaa se oli aivan veren peitossa.

- Haku, olet nyt turvassa, tytön ääni sanoi. Se oli jälleen Chihiron ääni.

Yhdessä räpäyksessä lohikäärme kiisi Chihiron ohi ulos rakennuksesta, osuen kivisiin seiniin.

Kaikki alkoi pikku hiljaa pyyhkiytyä pois, mutta Chihiro vain seisoi paikallaan.

- Me tulemme tapaamaan uudelleen tulevaisuudessa.
- Lupaatko?
- Lupaan.

Kuvat haihuivat pois Chihiron mielestä, mutta hän silti muisti tapahtuneen. Kaikki ne muistot Yubaban kylpylässä... voi, kuinka hän oli kaivannut niitä.

- Chihiro, mitä sinä pelleilet? Kiirehdi jo!
- Chihiro? Chihiro!

Chihiro tuli tajuihinsa, ja rupesi nopeasti siivoamaan jälkiään. Haku ja kaikki muut hänelle tärkeät henkilöt henkimaailmasta pyörivät hänen mielessään. Hän tiesi, että hänen täytyisi vielä kerran nähdä heidät kaikki.