Henkien Kätkemä : Jatko-osa

3. - "älä katso taaksesi"

- Chihiro, joko olet valmis?
- Joo...
- Mainiota!

Chihiron isä otti kaikki loput pahvilaatikot ja vei ne alakertaan odottamaan. Chihiro muisti nyt jälleen kaiken henkimaailmasta. Hänen pitäisi päästä portille ennen kuin he muuttavat, sillä he muuttaisivat kokonaan toiseen kaupunkiin. Chihiro meni nopeasti portaat alas, katseli ympärilleen, ja kun hän ei nähnyt vanhempiaan, hän nopeasti livahti ulko-ovesta ulos ja juoksi tietä alas.

- Varo vähän! eräs autokuski huusi ja tuuttasi torvea, kun Chihiro juoksi autotien poikki.
- Anteeksi!

Chihiro juoksi niin kovaa kuin pystyi, etteivät hänen vanhempansa huomaisi hänen katoamistaan heti. Hän tiesi, että se ei ollut oikein, mutta se tuntui oikealta.

Haku, minä tulen sinne!

Muutaman minuutin päästä Chihiro hengästyi ja pysähtyi ottamaan henkeä. Kun hän katsahti ylös, hän huomasi, että olikin jo saapunut tunnelille. Chihiro siristi silmiään, ja hän oli kuin olikin oikeassa. Tämä tuntui oikealta.

Chihiro tuijotti patsasta, jolla oli molemmilla puolilla kasvot. Hän muisti nyt myös sen, kuinka hän pelkäsi sitä pienempänä.

- Tässä se nyt on... Kun menen tästä läpi, minä en välttämättä enää pysty palaamaan...

Chihiro pudisti päätään ja hymyili.

- Ei. Ei se haittaa. Vanhempani ovat kuitenkin aina kiireisiä.

Chihiro oli aikeissaan katsoa taaksensa vielä kerran, mutta sitten hän muisti, mitä Haku oli sanonut juuri, ennen kuin he erosivat toisistaan.

Mene, äläkä katso taaksesi ennen kuin olet perillä.

Niinpä Chihiro meni askel askeleelta lähemmäs tunnelia. Tuuli ulvoi, aivan kuin se kutsuisi Chihiroa lähemmäs. Pian oli aivan pimeää...

Chihiron käsi vaelteli seinää pitkin, varmistavan ettei hän löisi päätään vahingossa. Hänen kauluspaitansa kaulukset vipattivat, ja musta hame hulmusi tuulen mukana. Hetken päästä Chihiro näki valoa, ja oli viimein tutun näköisen paikan luona.

Chihiro näki edessään joen. Joen, jonka kiviä pitkin hän hyppeli toiselle puolelle pienempänä. Tyttö hymyili itsekseen.

Minä näen taas kaikki! Tämä on totta!

Chihiro otti mustat kenkänsä pois, jotta kivillä hyppely sujuisi paremmin, ja vaappui toiselle puolelle. Hän kapusi portaat ylös, ja näki erittäin tutun näkymän edessään.

- Ruokakojut, hän kuiskasi onnenkyyneleiden valuten hänen poskillaan.

Chihiro ei ollut käsittänyt, kuinka paljon hän tätä paikkaa kaipasi. Jos hän ei olisi tonkinut sitä viatonta laatikkoa, ei hän olisi tätä paikkaa edes muistanut. Kuinka sattuikin, että juuri heidän muuttopäivänään hän muistaa jälleen kaiken?

Hän säpsähti, kun huomasi taivaan muuttuvan tummaksi ja kojujen valot syttyneen. Juuri tässä tilanteessa hän oli kuusi vuotta sitten ollut. Chihiro tiesi, että hänen pitäisi nopeasti mennä kylpylälle, mutta ei tiennyt, miten. Toivottaisivatko kaikki hänet tervetulleiksi vai pettyisivätkö he? Mikä pahinta, henkilökunta saattaa olla vaihtunut!

Kun Chihiro kuuli omituista musiikkia takaansa, hän kääntyi viimein ympäri ja näki laivan, joka toi erilaisia henkiolentoja kylpylään. Niinpä tyttö päätti juosta kohti pannuhuonetta, jossa hän todella toivoisi, että siellä olisi edelleen Kamaji.