Henkien Kätkemä : Jatko-osa

2. - arkipäivää kylpylässä

- Haku-sama, Yubaba käski teitä käymään hänen toimistossaan.
- Selvä, menen sinne saman tien.

Päivät muuttuivat vain tylsemmiksi ja tylsemmiksi kylpylässä, varsinkin Hakulle. Syvempänä hänen sydämessään hän kaipasi niitä aikoja, milloin hänen ensirakkautensa, Chihiro, oli vielä henkimaailmassa. Voi, hän antaisi mitä vain saadakseen nähdä tytön vielä uudestaan.

Mutta tästä huolimatta, Haku piilottelee edelleen tunteitaan. Hän tietää varsin hyvin, ettei näe Chihiroa enää koskaan, ja on parhaansa mukaan yrittänyt unohtaa hänet.

Haku käveli pitkin kylpylää, jatkuvasti kuulevan tervehdyksiä työntekijöiltä.

- Hyvää huomenta, Haku-sama!
- Näytätte komealta tänään, Haku-sama!

Hän ei miettinyt niistä kommenteista sen enempää, mutta pian hänen tulisi yrittää kestää vielä pahempaa; Yubaba.

Haku seisoi hissin edessä, odottaen sen tulevan alas. Hän kuuli liian tutun kiljauksen selkänsä takaa, ja tunsi pian ylimääräisen painon hänen käsivarrellaan.

- Haku-samaaa~

Haku rauhallisesti käänsi päänsä katsoakseen henkilöä. Se oli, kuten hän arvasi, uusin tulokas henkilökunnassa, tyttö nimeltä Koi. Haku ei todellakaan pitänyt hänestä, mutta piti pokkansa, kuten aina.

- Mitä haluat?
- Sinut, höpsö~

Haku pyöritti silmiään, ja huokaisi helpotuksesta, kun hissin ovet viimein avautuivat.

- Tuota tietä, herrat! eräs sammakko sanoi vieraille ja odotti heidän poistuvan hissistä.

Haku katsahti Koihin, ja vaikka hän olikin ärtynyt, hän hoiti tilanteen ammattimaisesti.

- Koi, menen Yuba-
- Yu-Yu-Yuba...ba?!

Koin silmät suurenivat välittömästi, ja tämä irrotti otteensa Hakusta, perääntyen parin metrin verran poispäin.

- T-tuota noin... miksi?
- Minut kutsuttiin sinne. Mitä nyt? Luulin, että haluat mukaani.

Koi tuhahti naama punaisena, mutta Hakulla oli vakava, synkkä ilme kuten yleensä.

- T-tulen myöhemmin! Minun pitäisi nyt mennä jatkamaan töitä...

Koi nopeasti livahti pois, ja myös Haku siirtyi hissiin. Sammakko tuli ulos ja kumarsi Hakulle, ennen kuin hissin ovet pamahtivat kiinni.

Haku seisoi tunteettoman näköisenä hississä, ja odotti sen pääsevän ylös. Kului hetki, ja hissi pysähtyi, mutta ei korkeimmalla kerroksella, vaan seitsemännellä kerroksella, jossa sijaitsivat työntekijöiden makuuhuoneet. Ovet avautuivat, ja ulkopuolelta paljastui tyttö, kuka näytti liiankin tutulta.

- Lin, Haku sanoi ja sai Linin säpsähtämään.
- Haku! En ole nähnytkään sinua päiviin, Lin totesi ja astui hissiin.

Hissin ovet sulkeutuivat, ja hissi jatkoi matkaansa ylemmäs.

- Matkalla Yubaban luo?
- Arvasit oikein.

Lin katsoi Hakua hetken, ja huokaisi. Haku kääntyi katsomaan häntä, joka sai Linin nopeasti pudistamaan päätään.

- Ei, ei... ei mitään...

Haku kääntyi takaisin eteenpäin. Mielessään Lin ajatteli Chihiroa. Chihiro, joka toi niin paljon iloa kaikkien elämään. Hän muisti, kun oli auttanut Chihiroa ensimmäisenä päivänä, ja kyynel meinasi jo vierähtää hänen poskellaan, mutta sitten hissi pysähtyi, ja ovet avautuivat.

- Menen nyt.

Lin nosti päänsä nähdäkseen Hakun, joka jo seisoi hissin ulkopuolella, ja kumarsi.

- Nähdään myöhemmin... ja hei! Syö tänään aamiaista kanssani! Lin huudahti.

Haku nyökkäsi pieni hymy huulillaan, ja katosi hissin ovien taakse.

Lin ei missään nimessä saanut eikä halunnut mainita Chihiroa Hakun lähettyvillä. Yubaba oli kieltänyt kaikkia mainitsemasta hänen nimeään, kun Haku on paikalla. Suuri osa ei edes halunnut tehdä sitä, sillä hekin olivat surullisia Chihiron lähdöstä, ja tiesivät, että Hakun, jos kenenkään, sydän särkyisi kuullessaan tytön nimen jälleen.

Haku koputti Yubaban oveen.

- Tule sisään, kuului ääni ja ovet avautuivat.

Haku käveli itsevarmana, kuullen miten ovet sulkeutuivat hänen perässään. Viimein Haku oli saapunut toimistoon. Yubaba istui työtuolissaan, kirjoittamassa jotain kuten aina.

- Sinulla kesti, kuinka epätavallista. Missä kuhnailit? Yubaba kuulusteli virne huulillaan, muttei vieläkään katsonut ylös paperista.
- Pari estettä tuli matkan varrella, Haku vastasi vakavana.

Viimein Yubaba tohti katsoa ylös paperista, ja virnisti jälleen.

- Niinkö? Mikä... tai kuka hidasti sinua?
- Sillä ei ole väliä, Yubaba-sama.

Yubaban virne kaikkosi, ja hän tuhahti.

- Aina yhtä vakavana, Haku?

Haku nyökkäsi vastaukseksi, joka sai Yubaban ärähtämään. Ryppykasvoinen vanha rouva nousi ylös tuoliltaan, ja lähestyi Hakua.

- Ihan sama. Asiani on kiireinen. Kuuntele tarkkaan.

Haku katsoi Yubabaa tunteettomana, ja nyökkäsi jälleen.

- Minä tunnen, että jokin lähestyy kylpylää. Enkä tällä kertaa puhu pelkästään jostakin, niitä on nimittäin monta. Sinun pitää selvittää, mistä on kyse. Minä en halua samaa kaaosta, kuin silloin, milloin meidän luulemamme 'löyhkäjumala' saapui.

Hakun silmät suurenivat viimeiselle lauseelle. Löyhkäjumala. Hän muisti, kuinka kaikki jorisivat siitä päiviä. Se oli aikaa, milloin hän oli täällä. Silloin, milloin Chihiro oli täällä.

Yubaba pian tajusi, mitä oli päästänyt suustaan, ja nyrpisti nenäänsä.

- Vieläkö sinä unelmoit siitä pikkulikasta? Jätä hänet jo, ja mene hoitamaan työsi!

Haku pidätti parhaansa mukaan kaikki tunteensa, ja onnistuikin juuri ja juuri. Hän kumarsi Yubaballe viimeisen kerran, ennen kuin meni tämän parvekkeelle, muuttui lohikäärmeeksi ja lensi pois.

-

En mielelläni olisi laittanut lopputekstiä tähän lukuun, mutta halusin kirjoittaa Haku-sama enkä Haku-herra, sillä se kuulosti minusta tyhmältä. Kiitos!