Koulun suosituin poika tutustuu yhtäkkiä yllättävään henkilöön. Kukaan koulussa ei olisi uskonut sitä. Mitä tästä seuraa kun suosituin poika ja nobody tutustuvat?
Oli kulunut jo... umm... no aika kauan ehkä viikko tai enemmän onnettomuudesta. Olin vain Saejinin kanssa polttamassa tai tekemssä jotain muuta. En ollut koulussa. Psykiatri sanoi, että ei kannata mennä hetkeen kouluun traumojen takia. En nähnyt muita kavereita, kun saea. Hän aiheutti onnettomuuden, mutta ehkä tarvistin sen. Ja tarvitsen Saejiniä. Tajusin, etten ollut julkaissut mitään ja seuraajani olivat huolissaan. Päätin ottaa nopeasti kuvan ja julkaista sen.
Oops! Ang larawang ito ay hindi sumusunod sa aming mga alituntunin sa nilalaman. Upang magpatuloy sa pag-publish, subukan itong alisin o mag-upload ng bago.
Oops! Ang larawang ito ay hindi sumusunod sa aming mga alituntunin sa nilalaman. Upang magpatuloy sa pag-publish, subukan itong alisin o mag-upload ng bago.
Toinen kuvista oli oikeastaan otettu aikaisemmin, mutta päätin laittaa senkin. Voitte kuvitella kuinka järkytyin, kun ensimmäisen kerran huomasin sen. Katsoin itseäni puhelimeni mustasta näytöstä ja huomasins sen. Avasin äkkiä kameran ja en halunnut uskoa sitä todeksi. Pyysin peilin ja tuijotin itseäni monta tuntia itkien. Äitini itki ja sanoi, että "komeat kasvosi ovat pilalla."
Ja arvatkaa kuka ei saa enää ikinä kaksipyöräistä kulkuneuvoa missä on moottori. Käteni oli jo ihan hyvässä kunnossa. Se on kuulemma parantunut nopeammin, kun pitäisi. Ei se siis vielä ole kokonaan terve. Lääkäri sanoi, että en välttämättä voi soittaa pianoa enää samalla tavalla kuin ennen.
Äitini luuli, että seurustelin Saen kanssa. Kerroin hänelle, että se ei pitänyt paikkaansa ja hän tuomitsi minua vähän. Hän on pyytänyt minua käymään enemmän psykiatrilla, mutta se vanha nainen on perseestä.
Menin rannalle Saen kanssa. Kello oli 22:23 kun lähdin kotoa. Poltimme taas. Tiedän, ettei pitäisi. Puhelimeni värisi taskussani. Nappasin sen käteeni ja katsoin soittajan nimeä. Se oli Jungkook. Tuijotin hänen nimeä miettien. Saejin kuitenkin nappasi puhelimen kädestäni ja heitti sen vähän matkan päähän hiekalle. Menin makaamaan ja tuijotin taivasta.
"Ei anneta minkään häiritä meitä tänään." Hän sanoi ja tuli viereeni makaamaan.
"Mä oon pahoillani siitä onnettomuudesta." Sanoin yhtäkkiä.
"Se oli mun vika. Sun ei tarvii pyytää anteeks." Sae vastasi.
"Mä en muuten oo kertonu sulle yhtä juttua..." Sae sanoi.
"Mitä?" Kysyin ja käänsin pääin Saea kohti.
"Mä... anna anteeks, että mä en oo kertonu aiemmin...Mä olin raskaana." Sae sanoi. Nousin istumaan nopeasti.
"Olit?" Kysyin.
"Se kuoli siinä onnettomuudessa. Mä oikeestaan sain tietää, että olin raskaana siinä samassa." Hän kertoi.
"Aijaa... anteeks. Mä en tiiä mitä sanoo. Mä tapoin sun lapsen." Vastasin.
"Meijän lapsen." Sae sanoi. Menin sanattomaksi. Vaikka lapsi olisi selvinnyt, en olisi halunnut lasta Saen kanssa. Tykkään toisesta. Menin takaisin makaamaan.
"Paska homma." Vastasin. Tiesin Saen katsovan minua, mutta en katsonut häntä. Pelkäsin katsoa häntä silmiin tällä hetkellä.
"Ei meistä muutenkaa ois mitään perhettä tullu, nii ehkä parempi näin." Sanoin naurahtaen.
"Niinpä." Sae sanoi. Kuulin hänen äänestä, että hän oli pettynyt.
"Pitäis varmaan lähtee." Sanoin ja nousin ylös. Putsasin hiekkaa hiuksistani ja vaatteistani.
