Tähtien Virta

Luku 1.

Varjopentu räpäytti silmänsä auki ja kuunteli pentutarhan muiden asukkien rauhallista hengitystä.
Hänen vieressään nukkui hänen emonsa Haukkavalo hiljaa tuhisten, mutta jokin oli vinossa.
"Missä muut pennut ovat?  Hän huomasi. Paikalla oli vain hän ja Syväpentu.
-Psst, Syväpentu. Herää! Hän kuiskutti vieressä olevalle Syväpennulle.
-Mhh.. Eihän ole vielä edes aamu, Syväpentu mumisi ja jatkoi uniaan. "Selvitän tämän sitten itse, Varjopentu päätti ja hiippaili ulos.
Raikas yöilman tuulahdus herätti hänet täysin ja hän alkoi katsella uteliaasti ympärilleen.
"Onpas kaikki kaunista näin yöllä," Varjopentu huokaisi ja muisti sitten mitä oli tekemässä.
Nuuhkiessaan hän huomasi sisarustensa tuoksun lisäksi Nokililjan ja Kärppäkynnen hajut. "Mitä he tekevät ulkona tähän aikaan yöstä?"
Hän pohti ja jatkoi sitten etsintäänsä.
Pian hän huomasi, että kaikkien hajujäljet johtivat leirin ulkopuolelle, joten Varjopentu päätti jättää asian sikseen ja painua nukkumaan.
Hän tassutti hiljaa pentutarhalle, ettei muut heräisi ja hiipi hiljaa muita herättämättä omalle makuusijalleen.
Ennen nukahtamistaan hän äskeisiä tapahtumia läpikäydessään tajusi, että jos hänen sisaruksensa ja muut paljastuisivat, heidän kaikkien oppilasmenoja saatettaisiin siirtää. "Toivon ettei niin käy..."

-Minun vuoroni olla Jokiklaani! Varjopentu totesi Mansikkapennulle.
-Eikä ole! Toinen vastasi.
-No kyllä se minusta on, Väitti Mustikkapentu vastaan hiljaa.
-No jos niin kerran on niin sitten en ole mukana, Sanoi uhmakkaasti Mansikkapentu ja tassutti äänekkään marttyyrimaisesti pois.
-Ei se mitään. Leikitään silti! Huudahti Vadelmapentu.
-Minä olen Tuuliklaani! Kiljaisi Mustikkapentu ja loikkasi leikkisästi Varjopennun kimppuun.
  Mansikkapentu vilkaisi takanaan nujakoiviin sisaruksiinsa ja tuhahti.
"Ihme pennunmieliset. Minulla on kyllä parempaakin tekemistä kuin nujakointi, Kuten... Ööhh... Mennä tutkimaan... Parantajan pesää!!"
Hän katsahti vielä kerran ylenkatseellisesti sisaruksiinsa ja lähti kohti parantajan pesää.
Kulkiessaan kohti hämyistä Kuivakukan pesää, hän törmäsi Sinitassuun.
-A-Anteeksi, Änkytti Mansikkapentu.
-Murrau, Naurahti Sinitassu syvän sointuvalla äänellään.
-Kuivakukka ei varoittanutkaan toisesta parantaja oppilaasta, Naukaisi Sinitassu.
-E-Ei Se ni-niin ole... Ta-Tarkoitan siis sitä.. että.., Änkytti Mansikkapentu nolona.
-Älä turhaan nolostele. Tule sisään vain! Naurahti Sinitassu viitaten Mansikkapentua sisemmäs pesään.

-...Ja tämä on unikonsiemen, jolla nukutetaan kissoja.., Selitti Sinitassu tärkeänä.
"Miten hän muistaa nuo kaikki?", Pohti Mansikkapentu ihmeissään.
-Ja tämä on takiaisen juuri, joka, Sinitassu aloitti mutta lopetti kesken lauseen ja valahti veltoksi.
-O-Onko ka-kaikki hyvin Sinitassu? Kysyi Mansikkapentu vapisten. 
Mansikkapentu ryntäsi kohti pesän ovi-aukkoa hakeakseen apua, kun Sinitassu alkoi osoittaa elonmerkkejä. Sinitassu nosti hitaasti päätään ja totesi hiljaa:
-Ai anteeksi Mansikkapentu, Jos säikähdit. Minulle käy joskus noin. Ei ollut tarkoitus säikyttää.
-Sinun olisi varmaan jo aika lähteä? Hän jatkoi ja alkoi järjestellä yrttejä sen merkiksi että Mansikkapennun olisi tarkoitus lähteä.
-Hei Hei sitten, Vastasi Mansikkapentu hiukan apeasti ja asteli pois parantajan pesästä hiljaa.

Heips :DD
Siinä eka luku :))
Sitten yks kysymys:
Minkä pitusia lukuja tahdottte?
Tää oli 443 sanaa pitkä, onko se hyvä vai haluutteko pidempiä tai lyhyempiä lukuja?

Ja ilmotelkaa ihmeessä kirjoitusvirheistä!