Tähtien Virta

Luku 2.

-Saapukoon jokainen oman klaaninsa puolesta taisteleva tänne puunrungon alle kuulemaan mitä asiaa minulla on! huutaa Vinhatähti iso-kiveltä.
-Nytköhän meistä tulee oppilaita, pohtii Varjopentu innoissaan.
-Mutta mehän olemme vasta viisi ja puoli kuuta! murahtaa Mansikkapentu siskolleen.
-Ette saa tietää päällikön asiaa, ellette sulje suutanne, hymähtää ohi kulkeva Huuhkajatuuli.
-Tänään on suuri päivä, sillä aion nimittää uusia sotureita! ulvaisee Vinhatähti innoissaan.
-Korppitassu, astu eteen, jatkaa Vinhatähti.
Kuuliaisesti Korppitassu astuu hännänpää jännityksestä väristen eteenpäin ja kumartaa päätään.
-Tähtiklaani, pyydän teitä kääntämään katseenne tähän oppilaaseen. Hän on opiskellut ahkerasti oppiakseen jalot lakinne ja on nyt valmis. Korppitassu, oletko valmis puolustamaan klaania; Jopa henkesi uhalla?
-Kyllä, vastasi Korppitassu virallisesti.
-Siinä tapauksessa, Tähtiklaanin voimien kautta, julistan sinut  Korppimuratiksi! Selosti Vinhatähti ikivanhaa litaniaa perin innoissaan.
Onpa hirveän pitkä seremonia, tuumi Varjopentu.

Viimein tuli aika onnitella uusia sotureita:
-KORPPIMURATTI, KUUKYYNEL, PILVIRAITA, VESIMIELI! hurrasi klaani.

-Ja sitten olisi ilmoitus asiaa, huudahti Vinhatähti.
-Jotkut TÄMÄN klaanin jäsenet ovat JUONITELLEET minua vastaan!! mylvi Vinhatähti, joitain sanoja korostaen.
Sehän on todella kamalaa, Tuumiskeli Varjopentu.
-Ja, koska pahoin pelkään, että jotkut pennut ovat olleet siinä mukana, oppilaiksi pääsee ainoastaan Varjopentu ja Syväpentu, Hän totesi  Mustikkapentua ja Vadelmapentu katsoen ilkeä virne kasvoillaan.
-Se olit sinä, Varjopentu, sinä paljastit meidät, sihisi raivostunut Mansikkapentu Varjopennulle;
-Minä revin sinut kappaleiksi!
-Varjopentu, astu eteen, totesi nyt tyyntyneenä, silmät aamu-auringossa kiiltäen.
-Tähtiklaani katsokaa tätä pientä pentua, hän siirtyy nyt oppilaaksi ja siksi hänen nimensä olkoon  Varjotassu. Mestariksesi tulkoon Tulikukka! Vinhatähti kuulutti ja jatkoi;
Syväpentu olet nyt oppilaaksi siirtymisen vuoksi Syvätassu ja mestarisi on Kielohuuto!
     Syvätassu,Varjotassu,Syvätassu, Varjotassu, hurrasi klaani vaisusti.

Vau, mä olen oppilas, Vau, mä olen oppilas... Hurrasi Varjotassu mielessään.
-Lähdetäänkö tutkimaan reviiriä, kuului Tulikukan ääni hänen takaansa.
-JOO, Kiljaisi Varjotassu innoissaan.

-Ja tämä on joki, Selitti Tulikukka.
-Milloin opetellaan kalastamaan, Milloin? kysyi innokas Varjotassu.
-No, meillä jäi ylimääräistä aikaa, koska olimme nopeita joten..., Pohti Tulikukka.
-Jooko, Jookoooo, Kinusi Varjotassu.
-No, hyvä on. Katso, näin menet joen yläpuolelle. Pitää muistaa katsoa ettei varjo osu veteen. Sitten odotat kunnes näet kalan. Sen jälkeen pitää olla nopea. Tähtää kalan eteen ja koukista tassu näin. Harjoitellaanpas sitä tassun liikettä, Selitti Tulikukka.
  He harjoittelivat sitä hetken kunnes Tulikukka tostesi:
-Voit nyt kokeilla.
Varjotassu istui kivelle ja katsoi veteen. Siellä, jotain kiiltävää! Kala!
Varjotassu oli juuri muistelemassa ohjeita, kun hänen näkökenttänsä sumeni. Hän tunsi tassun nopean liikkeen, kun se painui veteen. 
Kun hän oli toipunut hämmästyksen tuomasta jähmettyneisyydestä hän  loikkasi taaksepäin ja huokaisi helpotuksesta.
  Näkökenttä oli taas normaali.
Hän näki Tulikukan naamalla hämmästyneen ilmeen.
-Mutta, Mutta.. Miten sinä tuon teit? Kiljaisi Tulikukka.
-Minkä? Kysyi Varjotassu hämmentyneenä.
-No, Tuon! Kivahti Tulikukka osoittaen hännällään rannalla olevaa kala-kasaa.
-Mi-Minäkö nuo sain? Kysyi Varjotassu ääni väristen.
-Sinä, Murahti Tulikukka.
-Mi-Mi-Miten, Änkytti Varjotassu.
-En tiedä, mutta se olin sitten minä joka kalasti kaikki. Vai mitä? Murisi Tulikukka.
-Mu-Mutta.., Hämmentyi Varjotassu.
Tulikukka puraisi tätä korvasta, niin että oppilas uikahti.
-Se oli varoitus, sihisi Tulikukka.
-Ju-Juu, vinkaisi säikähtänyt Varjotassu.
He nappasivat kalat suuhunsa ja hiljaisuuden vallitessa leiriin.

Yöllä Varjotassu heräsi siihen, että jokin tökki häntä kylkeen.
-Älä... Tahdon nukkua vielä, hän puhisi
-Hiljaa ja tule ulos, haluan näyttää yhden jutun, kuiski Mansikkapennun ääni hänen korvaansa.
Varjotassu nousi tassuilleen ja tassutti hiljaa ulos pesästä. Ulkona Mansikkapentu odotti häntä leirin kallioseinän syvennyksessä.
-Tänne, Tänne, Hän huhuili.
Varjotassu tassutti Mansikkapennun luokse ja kysyi:
-Mitä?
Mansikkapentu kiersi hänen toiselle puolelle samalla kiilaten Varjotassun pois pääsyn.
-Sinä estit minua pääsemästä oppilaaksi. Sinä paljastit meidät. Joten Sinä saat myös korvata kaiken! sanoi Mansikkapentu silmät pimeässä kiiluen.
-U-Uikh, uikahti Varjotassu pelosta kenkeana.
-Mrr,Mrr, murisi Mansikkapentu kynnet esillä.
Silloin Mansikkapentu loikkasi Varjotassun kimppuun.
Varjotassun kylkeen iski valtava kipu aalto ja se vain raastoi ja raastoi. Vähitellen Varjotassun maailma pimeni kunnes jäljellä oli enään pelkkää kipua ja pimeyttä.

Luvun kirjoittaminen pitkään, pahoittelen sitä.
Ps. Meen aika nopeesti  taphtumissa eteenpäin älkää häiriintykö :D
Ilmoitelkaa kirjotusvirheistä :')
Ja jos on kysyttävää nii Vastailen kyllä :))