Tähtien Virta

Luku 3.

Miten minä tänne jouduin?
Oli Varjotassun ensimmäinen ajatus hänen löytäessä itsensä hohtavasta tähti-metsästä. Silloin kammottava ajatus iski häneen:
Entä jos tämä on tähtiklaani? Silloinhan minä olen kuollut!
Varjotassu käveli hiljaa metsässä etsien tietä takaisin.
Pakko täältä on jotenkin päästä...
Silloin hän tupsahti suurelle aukiolle.
Auikio oli valtava ja sitä reunusti hiljaa tuulesta humisevat puut. Neljä tammea...
Eli olen nelipuulla!!
Varjotassu tajusi.
Hän tassutti hiljaa nuuhkimassa aukiota ja sen erikoisia tuoksuja.
Silloin pensaikossa kahahti ja paikalle astui ruskea kissa valkoisilla pilkuilla.
Varjotassu sähähti pelokkaasti ja loikkasi kivelle.
-Kerro miten pääsee pois kuolleista, niin en revi turkkiasi, kiljaisi Varjotassu.
-Ei minun tarvitse, sillä meillä on parempaakin tekemistä. Olen Kauriinpilkku ja minun turkkiani et revi!
-Mitä sitten tehtäisiin? Kysyi Varjotassu äänessä hiukan haastetta.
-Voisin esimerkiksi kertoa sinulle ennustuksesta, näyttää sinut Närhitassulle ja vaikkapa esitellä paikkoja lisäksi. Eli on tulossa kiireinen päivä. Vipinää tassuihin siis!
Ulvaisi Kauriinpilkku.
-Kuka on Närh..., Ehti Varjotassu kysyä ennen kuin Kauriinpilkku kiskaisi hänet mukaansa.
 
Pitkän matkan jälkeen Varjotassu ja Kauriinpilkku olivat päätyneet kauniille metsä-niitylle.
Auringon valo siivilöityi kauniiksi täpliksi sammaleista maata vasten.
Äkkiä Kauriinpilkku huudahti:
Varo!
Varjotassu loikkasi viime hetkellä sivuun, kun pensaikosta syöksyi harmaa viiva, joka kiiti suoraan sen kohdan läpi jossa Varjotassu oli juuri seissyt.
-No mutta, kukas tämä pikku karvapallero on? Harmaa viiva, joka paljastui kissaksi, kysyi.
-O-Olen Varjotassu, vastasi Varjotassu hiukan täristen.
-Vai että Varjotassu... Mitä teet täällä? kissa kysyi äkkiä jyrähtäen.
-Äläpäs säikyttele pienempää, hymähti Kauriinpilkku.
-Jaa miksi en? Hymähti kissa.
-Olen  Kotkataivas, hän jatkoi osoittaen sanansa Varjotassulle.
-He-Hei, Eikö Kotkataivas ollut emoni emon emo? Kysyi Varjotassu ujosti.
-Jep, Aivan oikein, Naukaisi Kauriinpilkku.
-Mutta kuitenkin, meillä on tehtävää. Närhitassu! Tule tänne! Kauriinpilkku huutaa.
Silloin pensaikossa kahahtaa.
Sieltä loikkaa nuori sinertävän harmaa kolli.
-Kuitsuit, Toteaa "Närhitassu".
-Varjotassu. Ei paineita, mutta asia on niin, että kaksijalat tuhoavat metsää. Sinun tehtäväsi on löytää Tähtien virta ja seurata sitä.
-Kuulostaa vaikealtaa... Miten Närhitassu liittyy tähän? Kysyi Varjotassu.
-Noh. Närhitassu on sinun ikäisesi, mutta hän kuului Varjoklaaniin. Hän kaksijalat kuitenkin murhasivat hänet ja hän päätyi tänne.
Jos onnistut tehtävässäsi Närhitassu palaa.
-Eli minua kiristetään viattoman, mutta kuolleen pennun hengellä? Varmisti Varjotassu.
-Juuri niin, vastasi Kotkataivas.
-Hei hän herää kohta. Mennään ettei mekin päädytä mukaan, Maukaisi Närhitassu.
Kauriinpilkku, Närhitassu ja Kotkataivas hyvästelivät ja luikkivat kohti tähtimetsän syvyyksiä.
Varjotassu istahti alas ja alkoi nuolla itseään.
En olekkaan kuollut!
Silloin pensaikosta astui kissa.
Kissa turkki oli viti-valkoinen ja hänen verenpunaiset silmänsä kiiluivat hiljaa himmeässä tähtien suomassa valossa.
-Olen Verikosto, kissa tokaisi.
-Karmiva nimi! Ulahti Varjotassu.
-Ajattelin näyttää sinulle Tähtiklaanin toisen puolen, Verikosto murahti välittämättä Varjotassun kommentista.
-Mutten nyt. Odota minua yöllä. Valmistaudu. Jäkytyt, kuten pennut aina, tämä murisi.

Varjotassu räpytteli silmiä, kunnes ne tottuivat hämärään.
Ahaa, olen parantajan pesässä.
-Ai sinä heräsit. Tervetuloa takaisin, Hymähti lempeä ääni pesän nurkasta.
-Sinitassu? Kysyi Varjotassu.
-Ei Sinitassu vaan Siniliekki! Naurahti Siniliekki iloisesti.
-Kauanko olen nukkunut? Kysyi Varjotassu epävarmasti.
-5 ja puoli päivää + yöt, kertoi Siniliekki.
-Niin kauan... Missä Kuivakukka on? Mumisi Varjotassu.
-Hän.. Hän siirtyi Tähtiklaaniin nähtyään sinut. Hänen vanha sydämmensä ei kestänyt verta ja sinä muistutit häntä myös jostakin menneusyyden tapahtumasta, Kertoi Siniliekki surkeasti.
-Ai... Pahoittelen..., Uikahti Varjotassu
Aiheutin jonkun kissan kuoleman!
-Ei se sinun vikasi ole, Mumisi Siniliekki lohduttavasti.
-Hei Siniliekki! Kuului tuttavallinen huuto pesän suulta.
Sisään astui Mansikkapentu joka värähti nähdessään sisarensa.
-Ai... Olisin vain tuonut nämä kehäkukat.., Sopersi Mansikkapentu kiusaantuneesti.
Mansikkapentu laski kukat maahan ja peruutti pois pesästä.
Mikä hänellä on?

Noin siinä se on. :)

Haluaisitteko luvun jossa on (Netistä pöllittyjä:D)
Kuvia kirjan joistakin hahmoista?
Heips👋