Tähtien Virta

Luku 4.

-Hitaammin Varjotassu! Huusi Siniliekki pesän perältä.
Pitkän parantelun jälkeen Varjotassu oli vihdoin päässyt seilailemaan leirissä.
-Mutta haluan mennä tervehtimään kaikkia! Sanoi Varjotassu häntäänsä kärsimättömästi heilauttaen.
-No ole ihmeessä varovainen, myhähti Siniliekki.
Varjotassu ontui varovasti ulos pesästä.
-Hei Varjotassu! huudahti Haukkavalo.
-Hei emo, vastasi Varjotassu lämpimästi.
Haukkavalo käveli Varjotassun luokse ja tuhahti:
-Miksi ajattelit voivasi käydä sen Myrskyklaanin kirpputurkin kimppuun ihan yksin? Nyt silmäsi on ihan pilalla ja kuonosi arpinen kuin klaanivanhimmalla.
-A-Anteeksi, sopersi Varjotassu.
Silmäni, Kuononi? Miltä minä oikein näytän?
-Lähdetkö rajapartioon? Kysyi paikalle pyrähtänyt Huuhkajatuuli Haukkavalolta.
Hän nyökkäsi myöntymisen merkiksi ja loikki Huuhkajatuulen perässä leirin laidalla odottavien kissojen luokse.
Olisi voinut edes hyvästellä.
Varjotassu tassutti hiljaisen leirin läpi lammelle hiukan surullisesti ja kurkotti nähdäkseen reunan yli.
Vedessä oli ennen näkynyt siro, musta pentu, syvän vihreillä silmillä.
Nyt siinä oli kissa, jonka toinen korva oli repaleinen, kuonossa naarmuja ja vasemman silmän yli veti pitkä haava. Tuosta jää arpi. Emo oli oikeassa sanoessaan näyttäväni arpiselta klaanivanhimmalta.
Ja Mansikkatassu vielä väitti sen olleen Myrskyklaanilaisen vika. Tämä tietää silkkaa sotaa klaanien välille...

Seuraavan päivän Varjotassu paranteli itseään.
Hänen kaivertaessaan kynnellään ruusua kovaan kiviseinään asteli Tulikukka pesään.
-Ajattelitko saattaa minut huonoon valoon? Vai oliko kyse menestyksestä? Tämä sihisi.
-Olisit edes onnellinen siitä että selvisin! vastasi Varjotassu kylmästi.
-Huomenna harjoitusaukiolla auringonnousun aikaan. Tule ajoissa, Tulikukka murahti ja poistui pesästä.
Onko hän aina noin ilkeä?

Aamulla Varjotassu hipsi ulos pesäsätä varoen Siniliekin herättämistä.
Varjotassu tassutti leirin tyhjän leirin läpi. Taivaalta kuului hiljaista linnun laulua, nurmelta sirkkojen siritystä ja pesistä hiljaa tuhisevien kissojen hengitys.
Mistä kaikesta olenkaan jäänyt paitsi?
Olen kuusikuinen oppilaan alku ja jo nyt minun veljeni ja siskoni ovat minua vastaan, minut on raadeltu henki hieveriin ja olen vahingossa tullut tappaneeksi klaanin parantajan.
Olen ihan kauhea kissa...
Varjotassu värähti inhosta, mutta jatkoi matkaa.
Klaanivanhimpien pesän ohi kävellessään hän huomasi, ettei vanhat kissat nukkunneetkaan.
Musta oppilas hiippaili hiljaa pesän suulle varjoihin juuri näkymättömiin.
-Kauhea se Kuivakukan kuolema, totesi Leijonasydän.
-Jep, myötäili Sienisade.
-Minua ennemmin ihmetyttää Tähtiklaanin ja Vinhatähti reaktio siihen, huomauttaa nariseva ääni pesän perukoilta.
Oliko tuo Waka vai Hanhisiipi?
-Miksi niin Waka? kysäisee toinen ääni.
Eli nyt puhuu Hanhisiipi...
Varjotassu kuunteli korvat höröllä juoruilevia kissoja.
-No olihan Siniliekillä vielä paljon opittavaa ja silti hänestä tehtiin täysivaltainen parantaja, narahteli Waka.
-Mitä muuta siinä tilanteessa olisi voinut tehdä? totesi Leijonasydän.
-Oli se Varjotassun onnettomuus kuitenkin outo. Minä tunnen Myrskyklaanilaiset ja eivät he tuollaisia ole. He ovat kotikisut mukaan ottavia hempeiliöitä, sanoi Sienisade vaihtaen aihetta.
-Ei se kyllä Tuuliklaanikaan voinut olla, kun Rusakkotähti on niin pelokas, tuumiskeli  Hanhisiipi.
-Ennemmin se oli Varjoklaani, mutta mitä he täällä tekisivät... Minusta hän harhautui tappeluun jonkun ketun kanssa ja Mansikkatassu pelasti sitten hänet, sanoi Waka.
Varjotassu luikki pois pesän suulta ja hiipparoi leirin oviaukkoa kohti.
Kesken matkan kuitenkin joku tökkäsi häntä selkään.
-Minne matka? kysyi Huuhkajatuuli.
Miten hän on aina joka paikassa?
-Harjoituksiin, vastasi Varjotassu.
-Oletko siis jo täysin terve? kysyi varapäällikkö.
-Ilmeisesti, vastasi Varjotassu ja kääntyi pois.
Oppilas käveli ulos leiristä ja tassutti harjoitusaukiolle.
-Aina myöhässä? kysyi Tulikukka.
-Noh, jos käsket minut heräämään aikaisin kuin lohi keväällä, en välttämättä ole siihen aikaan aamusta kaikkein tottelevaisimmalla päällä.
-Sinun sietäisi saada korvillesi tuollaisesta! sihisi Tulikukka.
-Olen jo niin arvilla muutenkin, joten tuskin sitä edes huomaisi, Varjotassu huomautti ja käänsi kylkensä Tulikukan suuntaan. Tämä asteli Varjotassun luo ja veti kyntensä esiin.
Juuri kun Tulikukan tassu oli osumassa oppilaan kylkeen, Varjotassu käännähti ja loikkasi kauniin kierreloikan suoraan Tulikukan selkään.
Tulikukka tuhahti ärsyyntyneesti ja kierähti pois alta.
Varjotassu kuitenkin osasi ennakoida tämän ja ennenkuin Tulikukka huomasi oli Varjotassu taas pinon ylimmäisenä.
Tulikukka puhahti:
-Sinulla on Tähtiklaaniset kalastustaidot ja taistelet kuin soturi. Mitä sinä olet tehnyt?
Tulikukka ulvaisi, pyristeli pois Varjotassun alta ja tassutti pois.
Noinko hän minut näkee?
Pentuna jolla on taidot kuin soturilla.
Miksi en voi  vain olla normaali kissa?
Halusin vain olla normaali oppilas ja hyvä soturi. En ennustuksia, erityiskykyjä tai tappeluita sisarusten kanssa. Tähtiklaani anna minun olla!

Noin siinä se vihdoin olisi😳
Koulujutut alkoi kaatua niskaan ja luvun kehitys jäi hyvin pitkäksi.
Jos joku tätä vielä lukee nii kiitos!!
Ja haluisin merkitä vielä
Cookietassu ja Muraatilammpi
Kiitoksena kommentoinista💞
Saatte kakkua 🍰🎂