𝙨𝙖𝙫𝙚 𝙢𝙚

001: Alku

Noniih, eli siis mä poistin mun vanhan storyn, koska musta se oli yksinkertasesti vaan paska, niin huonosti kirjotettu, ja muutenki lyhyet luvut.

Words: 1050

♡︎♡︎♡︎

Taehyungin näkokulma

Orpokoti oli suuri. Valtava. Sielä on mun lisäksi noin 1007 lasta ja nuorta. Nuorimmat saattoi olla jopa vasta neljä vuotiaita, mutta täällä ollaan vähintään siihen asti että on kahdeksantoista. Jotkut saattavat päästä 16-17 vuotiaina pois, jos on tarpeeksi 'terve' ja lähtee opiskelun perässä.

Täällä on myös suuri piha. Jossa vietin suurimman osan ajastani. Yleensä piirtelin jotain turhanpäiväistä, tai luen lyhyitä runoja.

Pihalla oli melko pieni vesiputous jutska, jota kiertää betoninen rinkula jossa pystyi istua. Maa ei ollut ruohoa, vaan kiveä. Oli sielä nurmikkoalueita myös, mutta mä en oikein viihdy sielä. Pihalle on kasvatettu kirsikkapuita, ne olivat nyt kukkimassa. Kauniita vaaleanpunaisia terälehtiä oli maassa, ja ilmassa. Kaunista, ja kaiken päälle, nyt oli kaunis auringonlasku.

"Taehyung!"
"Mitä Beom-Seok?"

Beom-Seok on siis tavallaan mun 'hoitaja'. Ei se oikeastaan hoitaja ole, mutta se on mulle tosi läheinen. Ainoa työntekijä josta tykkään.

"Sun pitäis tulla jo sisälle. Kello on kohta kahdeksan. " Beom-Seok ilmoitti.
" Ootko sä muuten syönyt?" Hän jatkoi.

Tunsin, kuinka sykkeeni nopeutui.

"Uhmm.. no en oikeestaan." Mumisin katse maassa, samalla nousin ylös ja lähdin kävelemään Beom-Seokin kanssa sisälle.
"Taehyung, sä et ole siis syönyt nyt kolmeen päivään mitään? Sä olet no, laihtunut. Sisällä katotaa sit kuinka paljon sä painat." Beom-Seok kertoi huolestuneena.

Tottahan se oli. Mä en ole syönyt mitään kolmeen päivään. Tavallaan mua pelotti, mitä se puntari näyttää.

Beom-Seok avasi lasisen oven, ja päästi minut ensin sisälle.

"Iltaa." tervehdin muita samalla nyökäten pienesti.

Kävelimme Beom-Seokin kanssa huoneelleni, jossa se puntari sijaitsisi.

"Paljon sä painoit kun me punnittiin sut viimeksi kai viis päivää sitten?" Beom kysyi ja etsi puntarin lipastoni alta.
"Umm joko se oli 67 kg tai 69 kg, en oo ihan varma." Vastasin ja räpläsin yli-suuren paitani hihaa.
"Nonii, astu sen päälle."

Vedin paitani pois yltäni, niinkuin myös housut ja muut vaatteet, paitsi alusvaatteet.

"Taehyung.. Mä vien sut huomenna sairaalalle. Toi ei oo okei Tae. Ymmärrätkö? " tuo suorastaan huusi.
"Mä olen kunnossa. Ei tässä mitään hätää." Vastasin Beomille vilauttaen hymyäni.
" TAEHYUNG! SÄ PAINAT TASAN 45 KILOA! JA SÄ OLET KUUSITOISTA JA SIITÄ ON VIIKKO KU SUT VIIMEKS PUNNITTII?" tuon huutaessa poskelleni vierähti kyynel. Sen perään toinen, kolmas, neljäs..

"Anteeks Taehyung.. Ei ollut tarkoitus huutaa.. Mä oon vaan huolissani susta." hän sanoi ja otti minut halaukseen.
"Mä menen nyt varaamaan sulle ajan. Ja tuon sulle syötävää, okei?" Beom-Seok sanoi pienen hymyn kera. Minä suuntasin katseeni alas.
"Taehyung, joko sä syöt, tai sä itket ja syöt" tuo sanoi vitsinä lisäten pienen naurahduksen loppuun.
"Joojoo, tuo jotain hyvää! " vastasin, vaikka en todellakaan halunnut syödä.