𝙨𝙖𝙫𝙚 𝙢𝙚

004: no homou

En oo ollu tänää ahkera... Plusplus mun wattpad ei toimiiiiiiii

Words: 1864

♡︎♡︎♡︎

Taehyungin näkökulma

Jimin ja Yoongi lohduttivat minua.

" Taehyung mikä sulla on? Ja miks Jungkook oli täälä? " Yoongi kysyi.
" Mä.. öh.. en tahdo puhua siitä.. ja Jungkook yritti.. " en halunnut sanoa loppua. En kyennyt. Tuntui että jos jatkaisin, alkaisin itkeä enemmän ja näyttäisin ja kuulostaisin pikkutytöltä.

" Jungkook mitä!? Mitä se teki!? " Jimin kysyi melkeim huutaen.
"Se tavallaan.. No, koski paikkoihin mihin sen ei kuuluis." vastasin.
"Vitun Jungkook!" Yoongi huusi ällistyneenä. Hänen silmistä näkyi puhdas viha.
" no.. Niih..." koitin kuulostaa siltä ettei asia ole minulle niin big deal, vaikka se oli. En halua että Yoongi ja Jimin menevät ryttyilemään Jungkookille.

Sitten nousin ylös, ja katsoin itseäni peilistä. Pyyhin kyyneleeni, ja pesin kasvoni kylmällä vedellä.

Jimin ja Yoongi odottivat minua vessan ulkopuolella.

Kun kävelin vessasta ulos, he eivät olleet siinä, vaan Jungkook..

Katsoin tuota peloissani. Pelkäsin poikaa paljon. Hän vain tuijotti minua.

Olin vain kävelemässä ohi, niinkuin häntä ei olisi siinä. Epäonnistuin.

Hän tarttui minua kädestä kiinni.

" Mulla olis asiaa. " Jungkook sanoi kylmästi. Hän alkoi vetämään minua taas vessoja kohti. Rimpuilin enemmän kuin koskaan. Huusin samalla kaikenlaista, jotta tuo päästäisi irti. Mutta en onnistunut.

Pääsin tuon otteesta irti ja lähdin juosten pois koko koulu rakennuksesta.

Etsin pihalta jonkun paikan mihin voisin istahtaa.

Istuin suuren puun taakse, painoin pääni polviin ja aloin taas itkeä. Jungkook muistutti äidistäni, tuo pelotti minua, ja ahdisteli.. Minua ahdistaa. Jungkook.

Pian joku kuitenkin istui viereeni. Katsahdin, Jungkook..

"VOITKO SAATANA JÄTTÄÄ MUT RAUHAAN!" huusin ja nousin seisomaan. Hän otti askeleen lähemmäs, ja minä tasemmas, pistäen käteni eteen jotta tuo ei tulisi eteenpäin.

" Taehyung, pelkäätkö sä mua? " Jungkook kysyi.
" AI PELKÄÄNKÖ?! SÄ HAKKASIT MUT! AHDISTELIT VESSASSA! ET JÄTÄ MUA RAUHAAN!! " huusin samalla itkien.
" Oon pahoillani.. " hän sanoi katse varpaissaan, ihankuin ei olisi ennen niitä nähnyt. Tosin, en uskonut että tuo tarkoitti sitä.

Katsoin vain tuota, kunnes lyyhistyin maahan itkemään.

" Heti kun mainitsin sun äidistä aloit itkemään. Onks se kuollu? " Hän kysyi taas kylmästi.
"Sä et voi kysyä tollasta.. Jos tää auttaa sua jättämään mut rauhaan, kyllä. On se.." vastasin töykeästi.
" Ahh, sunkin pitäis olla. Sisarukses ja isäs olis varmaan onnellisia. " Jungkook sanoi virneellä.

Aloin itkemään entistä enemmän. Paljon enemmän kuin aikaisemmin.
" Tiedän, mun pitäis olla kuollut. " vastasin.

Jungkook katsoi mua vain ihmeissään. Mitä se juuri on maininnut mun perheestä, se.. oli vaan julmaa..