"Tässä sitä oltiin."-"En osannut olettaa."
~ 16 vuotias Kim Taehyung on yksi lastenkodin monista nuorista.
Orpokodin varjoissa elänyt Taehyung omistaa yhden läheisen, Beom-Seokin.
Aina Taehyungin tukena ollut henkilö, aina paikalla kun tarvittiin. M...
Saavuimme Hobin asunnolle, ja mietin yhä mitä Jungkook sanoi.
Kusipää.
Mietin häntä liikaa.
" Ootatko sä autossa? " Beom kysyi. " Joo. " vastasin ehkä hieman alakuloisesti. " Taehyung onks kaikki okei? " ja aloin itkeä. Yllätys. " Mikä sulla on? " tuo kysyi. En pystynyt vastata, joten näytin hänelle viestit.
" Jungkookista koituu vaa harmia! Se on huonoo seuraa. " vanhempi sanoi vakavana. " Nii on. Siksi mä vihaan sitä enkä ole muissa tekemisissä. "
Pian Hobi saapui autolle, ja istahti takapenkeille. " Moi~! " hän sanoi hymyillen. " Beom sunhan piti tulla käymään sisällä.. " Hobi sanoi mutristaen huuliaan. " Anteeks, täällä oli pieni tilalle päällä. " Beom sanoi käynnistäen auton. " Aih.. " Hobi huokaisi.
Seuraavaksi saavuimme kaupalle. Beom oli nousemassa, mutta Hobi tarttui tuota kädestä kiinni. " Beom.. Mulla olisi vähän kaksinkeskeistä asiaa.. " Hobi sanoi tällä kertaa vakavana. " Aih, no Tae. Pärjäätkö sä yksin kaupassa? " Beom kysyi. " Eenköhän. " vastasin hymysuin.
Sitten astuin autosta ulos.
Mitäköhän nuo puhui? Jotain musta? Tuskin..
Astelin kaupan liukuovien eteen ja menin sisälle.
Otin korin ja lähdin seikkailemaan hyllyköiden väliin.
Lähdin etsimään sipsejä, kunnes törmäsin henkilöön..
" Kato mihin kävele- " tuo oli sanomassa kunnes huomasi sen olevan minä. " Öhmm, a-anteeks. " vaikersin ja olin lähdössä. Kunnes tuo avasi suunsa. " Miksi sä asut orpokodissa? " tuo kysyi. " Uhh m-mä.. ömm.. Anna olla Jungkook.. " vastasin. " Taehyungie, kyllä sä mulle voit kertoa. " ai voin vai?! Pyh. " En voi. Miksi mä tahtoisin puhua sulle kun hakkaat, ahdistelet ja pilkkaat mua mun syömishäiriön takia?" tuhahdin. " äyssi. " tuo sanoi ja kääntyi. " näätkö mitä tarkotan? Tän takia en puhu sulle! " sanoin tuolle.
Hän lähti minua päin, ja minä lähdin pois. Juoksimme hyllykköjen välissä samalla nauraen, sillä Jungkook tönäisi jonkun mummon kärryjä.
Mummo vain huusi peräämme. Jungkook hymyili suloista hymyään. EIKUN MITÄHH??
Piti pysähtyä hengähtämään, tuo juoksi perässäni ehkä kymmenen minuuttia.
Yhä nauroin nuoremmalle, ja tuo tuli viereeni hengähtämään.
" Mikä naurattaa? " nuorempi kysyi ihmeissään. " S-se kun t-törmäsit siihen... mummoon!! " änkytin nyt nauraen kovempaa. Nuorempi alkoi myös nauramaan, ja sitten nauroimme lattialla yhdessä.
Pian nauru loppui, ja Jungkook käänsi katseensa minuun samalla kun makasimme kaupan lattialla. Käänsin katseeni Jungkookiin, mutta katseeni.. noh, siirtyi alemmas tuon.. huuliin..
Jungkook huomasi mihin katsoin, ja otti poskestani kiinni.
Pian tunsinkin tuon pehmeät huulet omillani. Olimme siinä hetken, kunnes tajusin mitä tapahtui.
Irroittauduin ja nousin seisomaan.
" Jungkook. Mä en voi.. " sanoin tuolle alakuloisesti. " Öhmm- m-miksi? " hän kysyi. " SÄ OLET KUSIPÄÄ!!! " huusin ja lähdin juosten pois koko kaupasta, ilman ostoksia.
Pidin Jungkookista, mutta tiesin kaiken päättyvän särkyneeseen sydämeen ja kyyneliin. Ei kiitos.
Istahdin autoon. " Aja.. Mennään pois. " käskin. " Heiii, missä herkut? " Beom kysyi. " Ei tarvita. Väsyttää mennään orpokodille. " kello oli ehkä puoli yhdeksän.
Beom-Seok teki niinkuin käskin, ja lähti ajamaan.
Pian saavuimmekin jo orpokodille ja juoksin sisään. Suuntasin suoraan huoneeseeni.
Menin sängylleni makaamaan, ja otin puhelimeni esiin. Siihen oli tullut yksi viesti.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Tuo särki sydämmeni.. En vastannut Jungkookille mitään..
Jungkookin näkokulma
Minä taisin oikeasti pitää Taehyungista..
Vaikka olin kamala tuota kohtaan, olin ihastunut häneen.
Pidin suudelmasta. Se oli herkkä.. ihana.. täydellinen.
Luulin että Taehyung ei pitänyt, joten kerroin hänelle että minä en pitänyt.
Skip seuraava päivä
Heräsin aamulla kun äiti tuli herättämään, mutta siitä huolimatta painoin pääni tyynyyn ja kävin nukkumaan.
Äiti kuitenkin tuli ja vetäisi peiton pois päältäni.
Sitten nousin ylös, ja tallustin unisena vessaan.
Otin paitani ja bokserini pois, laitoin suihkun päälle ja menin sen alle.
Vesi oli ihanan viileää. Kun vesi valui vartaloani pitkin, mietin mitä eilenä sanoin Taelle.
Kuitenkin pidin suudelmasta, mutta silti sanoin vanhemmalle että se oli kamala, ja ällöttävä.
Tuleekohan Taehyung kouluun? Tai siis enhän mä välitä.
Tajusin mitä ajattelin ja lopetin sen heti. Astuin suihkusta pois, js kuivasin itseni. Sitten laahustin vaatekaappini luokse, ja valitsin vaatteet.
Hetken etsinnän jälkeen sain valituksi mustat revityt farkut, mustan kireän paidan, ja mustan vyön. Olen värikäs ihminen.
Juoksin alakertaan reppuni kanssa, otin pelkän omenan, ja lähdin eteiseen laittamaan kenkiäni.
Vanhempani olivat lähteneet jo töihin, ja minä melkein myöhästyin. Juoksin matkan kouluun, ja unohdin että olin pitänyt omenaa koko matkan kädessäni.
Heitin sen jonnekkin ja sitten saavuinkin koululle.
Näin Jiminin, Yoongin ja Felixin... Mutta ei Taehyungia.
Felix tosin ei kuulunut gängiimme, mutta hän silloi tällöin hengasi kanssamme.
" Wooaahh, vähän paistaa tota paitas läpi. " Felix sanoi nauraen. " Mis Taehyung? " kysyin. " Ja miks sua kiinostaa? " Yoongi kysyi. " Kuhan haluun vaa hakata. " en halunnut. " Jungkook älä! " Jimin huusi. " Miks? " kysyin Jiminiltä. " Koska se on kokenu varmasti kovia. Antaisit sen olla. " Jimin sanoi. Minä vain naurahdin tuon perään ja pyöräytin silmiäni. " Anyways, Taehyung ei oo koulussa. " Yoongi kertoi.
Minä vain lähdin paikalta, ehkä mä.. Mietin vielä.. ____________________
En oo oikee kirjotellu. On ollu- joo.. Siis miten kukaan ei oo huomannu Tashyungin taustakuvaa wapissa?
