𝙨𝙖𝙫𝙚 𝙢𝙚

003: koulu? Linna se on.

Mä kirjotan ihan liikaa.

Words: 945

♡︎♡︎♡︎

Taehyungin näkökulma

Saavuin Seoulin suurelle koululle.

Olen paristi mennyt siitä ohi, joten tunsin reitin sinne.

Vaikka olen asunut Seoulissa koko elämäni, en omista ystäviä orpokodin ulkopuolelta, eikä kukaan muu orpokodissa ole koulussa.

Alkaa tuntua siltä että mua lellitään. Olen koulussa.. minulla on isoin huone.. oma vessa.. suihku.. No jaa.

Tuijotin koulua lautasen kokoisilla silmillä, se oli upea, mutta yksinkertaisesti vaan niin suuri. Ihan kuin... linna.

Lävelin koulun pihalle, jossa oli paljon oppilaita.

Ensimmäinen tuntini taisi olla luokassa 174. Ja missäköhän se mahtaa olla..

Astelin kouluun sisälle, ja käytävät pursusi oppilaista.

Lähdin etsimään lokeroani, se oli numero 69, ompas todella hauskaa. Pervot..!

Mulla oli vaikeuksia löytää lokeroni. Kuitenkin löysin sen, minulle oltiin lähetetty avain postissa. Miksi? No empä tiedä.

Aloitin avaamaan lokeroani, mutta ei se auennut. Ränkkäsin sitä, käänsin ja väänsin avainta, mikään ei auttanut.

Nojasin päälläni lokeroa vasten, jolloin vanhvat kädet tönäisevät mut sivuun.

" Väistä saatanan kääpiö! " tuo poika tuhahti.
" Uhmm.. E-en mä ole kääpiö, mä olen sua vanhempi! " tuhahdin takaisin.
" No mitäs vittua sä sitten täälä teet " tuo kysyi.
" No mitäs koulussa tehdään, ota järki käteen. " tuon sanominen taisi olla tosi väärä liike.

Tuo työnsi mut kovaa kaappeja vasten, samassa lipsautin pienen inahduksen huulieni välistä, tärähdin melko kovaa kaappeja vasten.

" Sä et siis taidakkaan tietää kuka mä olen? " tuo kysyi omahyväisesti.
" No äly hoi nyt oikeesti, vasta saavuin oletko sä joku julkkis joka mun pitäisi tietää? " Nyrkki heilahti.

Lysähdin maahan pidellen poskeani. Pidättelin kyyneleitäni, mutta olin liian heikko siihen tällähetkellä. Kyyneleet vain virtasi silmistäni, vaikka kuinka estelin.

" Mä olen Jeon Jungkook, ei kannata vittuilla! " tuo tuhahti, samalla potkaisten mua kovaa vatsaan. Istuin siinä itkien, miettien mitä tein ansaitakseni tämän. Olin odottanut koulua, nyt en enään tiedä tahdonko tulla tänne.

Pieni poika juoksi hätiintyneenä jonkun toisen pojan kanssa luokseni.

" Hei!! Oletko sä kunnossa??" tuo hätäili.
" N-no e-en.. " vastasin.
" Oliks se Jungkook..? " tuo samainen poika kysyi.
" Joo... " vastasin.
" Taas se käy viattomien uusien tulokkaiden kimppuu. Me autetaa sua no worries. Mä oon Jimin, Park Jimin. Ja toi.. On Yoongi JOKA EI PYSY HEREILLÄÄ!" Jiminiksi osoittautunut poika hymyili minulle niin leveästi, että hänen silmät menivät kiinni, ja tuo Yoongi vain tyytyi heilauttamaan kättään hieman.