The Colors of Love

8. luku - Napolilaisen miehen tarina

Napolilaisen miehen tarina

Eemeli

Mä kyykin kirjaston hyllyjen välissä Lukan ihmettelevä katse mussa. Mä en halunnut törmätä Riinaan nyt kun tiesin, että se on ihastunut muhun. Se olisi vaan tosi kiusallista, kun en mä ollut kiinnostunut siitä yhtään. Tosin jostain toisesta olin. Ja se joku toinen oli ihan muutaman kymmenen sentin päässä musta. Mä kuitenkin ihmettelin, miksi sekin vältteli Riinaa. Sehän on sen paras kaveri.

"Mä vaan – tai siis, en jaksais alkaa selitellä sille mitään", Luka lopulta sanoi mulle hiljaa.

"Se kyl vois olla vähän kiusallista", mä sanoin sille niskaani raapien. Mä valehtelisin jos väittäisin, ettei tämäkin ollut kiusallista.

Sitten me pysyttiin hiljaa ja sen todella pitkän ja tuskallisen hiljaisuuden jälkeen Luka vihdoin nousi. Riina oli lähtenyt toiseen suuntaan pois ja sitä ei onneksi näkynyt enää missään. Mä äkkiä vaan valitsin mun käsissäni olevista nuoteista kaksi sattumanvaraista ja laskin loput vaan siihen hyllyn päälle.

"Tota – mun pitäis mennä", sanoin äkkiä ja käänsin selkäni Lukalle ennen kuin se kerkesi enää sanoa mulle mitään. Mä löin henkisesti itseäni päähän, kun en osannut käyttäytyä taaskaan normaalisti sen seurassa. Mä vaan menin ihan jäihin ja olin niin nolo. Se varmaan kuvitteli, että mä oon ihan outo tyyppi.

Mä kävelin äkkiä lainaamaan kirjat ja lähdin sitten suoraan ulos. Mä melkein juoksin steissille ja istuin hengästyneenä junan penkille. Voi luoja miten nolo mä olin, nyt varsinkin Luka pitää mua ihan outona. Mä vaan juoksin karkuun kun tilanne meni yhtään kiusallisemmaksi. En mä uskaltaisi kohdata sitä taas ylihuomenna kuviksen tunnilla tai edes huomenna enkun tunnilla, vaikka mä istuinkin sen tunnin Sennin vieressä.

Hitto miten säälittävä mä oon.

Bänditreenit olivat ihan normaalit, mitä nyt Miro tuli puoli tuntia myöhässä, mutta sillä välin Senni oli treenannut omia soolojaan, niin ei se aika ainakaan hukkaan ollut mennyt. Mä huomasin Mirosta jo aamulla miten väsynyt se oli ollut. Ei se mulle paljoa taaskaan avautunut, mitä nyt vähän siitä miksi se oli ollut ekan tunnin poissa, mutta kyllä mä huomasin, ettei sillä ollut kaikki hyvin. Treeneissäkin se oli hajamielinen ja omissa ajatuksissaan. Senni yritti tsempata Miroa kun se meni jo varmaan kymmenennen kerran sekaisin biisin sanoissa. Ei tytön sanat kuitenkaan sitä auttanut, päinvastoin, se vaan meni vaikeammaksi ja Sennikin jo huomasi sen.

Seuraavana päivänä mä en nähnyt Lukaa ennen kuin enkun tunnilla. Mä olin oikeastaan unohtanut eilisen, mutta kun Luka asteli Onnin kanssa luokkaan, mun mielenkiinto kääntyi heti Sennin juttuihin ylihuomisen koe-esiintymisistä. Mä en uskaltanut edes vilkaista Lukan suuntaan, vaikka ei se olisi nähnyt mua kun se istui eturivissä selkä muhun päin. Mä olin vaan enemmän varma siitä etten mä uskaltaisi mennä huomenna kuviksen tunnille. Ja kun seuraavana päivänä olisi ollut kuviksen aika, mä jo istuin junassa matkalla kotiin, säälittävästi karkuun.

Torstain iltapäivän tunnit olivat peruttu, mutta koulun käytävät silti kuhisivat ihmisiä, koska oli musikaalin koe-esiintymisten aika. Koe-esiintymiset menivät mun osalta tosi hyvin, olin lähinnä tsempannut hermostunutta Miroa joka oli ihan hermoromahduksen partaalla, kun sitä jännitti niin paljon. Oli silläkin lopulta mennyt tosi hyvin.

Perjantaina mulla kävi tuuri, että tiedotustilaisuus musikaalin roolituksesta oli juuri viimeisellä tunnilla, eli kuviksen tunnilla. Ensimmäisenä auditorion valkokankaalle oli heijastettu lista nimistä, jotka pääsivät orkesteriin ja siellä kaikkien nimien joukossa oli mun, Allun, Pihlan, Leevin ja Jusun ja myös Illun nimet. Seuraavassa oli tanssijat ja sitten lavastustiimi. Sen jälkeen auditorio hiljeni, kun opettajat alottaisivat kertomaan kuka sai minkäkin roolin. Heti ensimmäisenä kerrottiin Dannyn ja Sandyn roolin saaneet, ja ensimmäisenä Miron nimen kuultua mä käännyin vieressäni istuvan pojan suuntaan. Se oli hiljaa ja tuijotti epäuskoisena edessä oleviin opettajiin. Mä taputin sitä olalle ja sanoin sen olevan ihan mahtava juttu, mutta sen ilme muuttui kun Sandyn roolin saanut Senni kiljahti mun toisella puolellani.