the lost child

2. Ensimmäinen yö

Pöytä on katettu kaikilla jouluherkuilla mitä voin kuvitella, kalkkunasta mätiin ja kaikkea sillä välillä.
-Tyttö hyvä syö, tyrkyttää Molly. Lautasellani on vain viipale kinkkua ja porkkana laatikkoa, vaikka ole kuolemaisillani nälkään, mutten viitsi hotkiakkaan. Nyökkään ja otan mätiä, herneitä ja kylmäsavukalaa lisäksi.
-Eli siis Irené, mitä sä teet täällä? Kysyy Ginny uteliaana. Pöytään laskeutuu kiusallinen hiljaisuus. Pitäisikö minun kertoa totuus vai valehdella. Rykäisen.
-No mulla oli aika huono tilanne kotona ja no beauxbatonks ei muutenkaan olisi houkuttanut, vastaan ja pistän lisää ruokaa suuhuni.
-Olen pahoillani, sanoo Arthur. Hymyilen surkeasti ja katson alaspäin.
-Sähän sanoit että sä tulit Italiasta? Kysyy Ginny. Nykkään hänelle.
-Sä et kyllä näytä Italialaiselle, hän sanoo minulle ja naurahdan.
-Ginny! Huudahtaa Molly.
-Ei se mitään, en mä näytäkkään edes mun vanhemmilta ja he näyttävät "italialaisille", joskus mä mietin kuulunko mä ees siihen perheeseen, sanon hymyillen.
-Sä olit siis beauxbatonksissa? Varmistaa Ron.
-Mä oon kuullut, että se on kun sisäoppilaitos, täydentää Fred.
-Sitä se on, eikä ne ollenkaan arvosta mun läsnäoloa, oon kuulema liian villi tai hillitsemätön ja on mut kerran erotettukkin viikoksi kun räjäytin vessan, sanon. Fred ja George katsovat toisiaan merkitsevästi.
-No nyt ainakin tiedetään keiden seurassa sä viihdyt, vitsailee Ron.

Ruuan jälkeen Ginny vetää minut yläkertaan muut lapset perässä. He vievät minut huoneeseen, jossa on kaksi sänkyä. Luultavasti siis Fredin ja Georgen huoneeseen.
-Minkä ikänen sä oot? Kysyy George.
-15, miten nii? Kysyn.
-Sähän et sais ilmiintyä, jatkaa Fred.
-Missä sä oot oppinut? Kysyy Ron.
-No siis mä tein sen kerran ennen ekaa vuotta ja mut melkein jätettiin pois koulusta, vastaan.
-Ekana vuonna? Sillonhan ei edes opeteta mitään vaikeeta, ihmettelee Ginny.
-Niinpä, mulle sanottiin etten voi tehdä sitä enään mutta treenasin sitä beauxbatonksissa salaa, sanon.
-Miks sä ylipäätäänsä ilmiinnyit tai siis mikä oli sun määrämpää? Kysyy Ginny.
-Ömm no siis sitä ei tullu mietittyä, jonnekkin kauas ehkä amerikkaan, mutta sieltä mut olisi löydetty heti kun mun perään varmaan lähetetään väkeä, totean.
-Ootko sä kokeillut ilmiintyä nyt tän jälkeen? Kysyy Fred.
-En, mutta jos mä niin teen se varmaan huomataan helpommin kuin yksi ilmiintyminen, sanon.
-Mikä on sun suunnitelma? Kysyy Ron.
-Jos käy niin mä voisin nukkua täällä ja sitten jatkaa jalan, sanon.
-Hullu täältä ei pääse minnekkään me asutaan kaukana kaikesta, sanoo George.
-Enkä mä usko että äiti päästää sua enään tonne, lisää Ginny naurahtaen. Naurahdan mukana.
-Onks sulla kylmä? Kysyy Ron katsoen minua ystävällisesti.
-Ei, ei ollenkaan, vastaan sarkastisesti näyttäen tärisevää kättäni. Kaksoset naurahtavat ja Ron tuo minulle viltin ja laittaa sen olkapäilleni. Kaksoset viheltävät.
-Ron aiotsä iskeä tytön, joka oli jäätyä kuoliaaks muutama tunti sitten, vitsailee Fred.
-Mä oon vaan herrasmies, vastaa Ron nauraen. Nauramme koko porukalla ja pääsen tutustumaan muihin. Selvisi, että olen Ronin kanssa samana vuonna syntynyt.

Kello on jo lähemmäs yhtätoista ja olen iltapalapöydässä muiden kanssa.
-Irené, missä sinä haluaisit nukkua tyttökulta? Kysyy Molly.
-Mä voin nukkua tossa sohvalla, vastaan hänelle.
-Ei ei ei Ron voi nukkua siinä ja sinä voit ottaa Ronin sängyn, tarjoaa Molly.
-Mitä? Kysyy Ron kuullessaan keskustelumme.
-En mä tarvitse ja mä jatkan kuitenkin huomenna matkaa.., aloitan.
-Ei minä vaadin ja et sinä voi jatkaa matkaa tuonne jäätyy, sinä jäät meille niin pitkäksi ajaksi kun tarvitsee, vai mitä Ron, painostaa Molly.
-Joo, vastaa Ron.
-No okei, mutta mä taidan painua jo pehkuihin, totean.
-Lainaa Ginnyltä pyjamaa hän on huoneessaan, sanoo Molly.
-Okei kiitti vielä kaikesta ja hyvää yötä, sanon.
-Öitä, vastaa muut.

Koputan Ginnyn oveen.
-Sisään! Huutaa Ginny musiikin yli. Avaan oven ja astun sisään.
-Aa Irené moi, hän sanoo.
-Molly sanoi, että sulla vois olla lainaan jotaan mukavaa vaatetta yöks, sanon.
-Joo öö tarviitsä rintsikoita ja sellasia? Ginny kysyy kaivaessaan kaapista shortsit ja topin.
-No siis vasta aamuks, sanon. Hän lisää kasaan parin alusvaatteita.
-Kiitti, sanon ja lähden huoneesta.
-Muuten Irené, musta tuntuu että Ron pitää susta, hän toteaa.
-Okeei no hyvää yötä, sanon ja laitan oven kiinni.

Vaihdan vaatteet ja menen sänkyyn. Nukahdan heti laitettuani silmäni kiinni.

Avaan silmäni kuultuani ähkäisyn huoneen nurkasta. Katson kelloa ja se näyttää kolmea.
-Moi? Sanon kysyvästi. Huone alkaa hahmottua paremmin pimeässä.
-Anteeks mun ei pitäny herättää sua, mä vaan tulin hakemaan toisen paidan, Ron sanoo käheällä äänellä, joka saa minussa aikaan kylmiä väreitä. Hän kääntyy minuun päin ja vasta sitten hahmotan, ettei hänellä ole paitaa.

Punastun, mutta sitä ei onneksi näy pimeässä.
-Kaikki okei? Kysyy Ron huomatessaan hiljaisuuteni.
-Joo on, vastaan hieman nolona. Hän tuleen sängyn reunalle ja istuu siihen. Nousen itsekkin istumaan.
-Onko sulla kaikki oikeesti okei, tai siis sä just ilmiinnyit laittomast Italiasta tänne perheen takii, mahtaa olla paha ongelma? Hän kysyy huolehtivasti.
-Nosiis.. öm, takertelen sanoissani ja huomaan kyynelen putoavan poskelleni.
-Hei älä itke kaikki on okei nyt, hän sanoo lohduttavasti ja tulee viereeni.

Hän tuo kätensä kasvoilleni ja nostaa leukaani ylöspäin niin, että katsomme toisiamme silmiin. Hän pyyhkäisee kyyneleeni poskeltani ja hymyilen pienesti.

-Haluatsä puhua siitä? Hän kysyy. Tietenkin haluaisin, mutten tiedä voinko.
-Mun perässä on kuolonsyöjiä, jotka haluaa mun liittyvän heihin, sanon hiljaa. Ron katsoo minua järkyttyneenä.
-Tuu tylypahkaan meidän kanssa loman jälkeen, sieltä ne ei sua löydä, hän ehdottaa.
-Okeei öö miten? Kysyn.
-Mietitään sitä huomenna, hän sanoo. Lasken pääni hänen paljaalle rintakehälle.
-Waau okei öö, Ron mutisee mennessään makuulle ja ottaa minun vyötäröstä kiinni ja vetää minut kiinni häneen. Tuntuu kun sisälläni olisi ilotulitteita, mutta nukahdan nopeasti lämpimän Ronin haliin.

Tässä tämmönen kappale💖