v i i v i

Halusin tulla kiittämään antoisista lukukokemuksista Jamin, Paulan ja Matiaksen parissa. Sun eläväisesti kirjoitetut tekstit ja niistä välittyvät tunneskaalat ovat olleet merkittävänä alullepanijana mun uudelleen aktivoitumisessa, kun viimeksi oon lukenut ja kirjoitellut novelleja yli 10 vuotta sitten. Mun taustaani vasten ymmärrän enemmän kuin hyvin sen, kun elämä vie mukanaan ja tietyt aiemmin niin keskeisiltä tuntuneet asiat jäävät taakse. Kunhan tuon ilmi, että meitä hiljaisiakin faneja riittää vielä kaikkien näiden vuosien jälkeen, ja olet jokaisen meistä ansainnut. Jaksamista ja onnea kaikkiin nykyisiin ja tuleviin projekteihisi!

Well helou,(hävettävän) pitkästä aikaa
          
          Ajattelin että vois olla ihan hyvä idea ryömiä täältä kolosta vähän selittelemään sitä, miksi katosin kuin tuhka tuuleen ja jätin Matiaksen kokonaan kesken, vaikka olin lupaillut että inspiraatiota siihen on :) (it wasn’t a lie tho)
          
          Yksinkertainen ja todenmukainen syy on kiertelemättä se, että mulle kirjottaminen on aina ollut vahvasti linkittynyt nimenomaan inspiraatioon, se on ollu tapa käsitellä omia tuntemuksia ja purkaa ajatuksia. Kirjottaminen on tullu luonnostaan, sain hirveesti inspiraatiota yläasteelta, lukiosta ja kirjoista mitä luin. Se oli yksinkertasesti helppoa ja kivaa, enkä koskaan hirveemmin suunnitellu mitä kirjotan vaan menin täysin flown mukana. Ja no siis ei sinänsä mikään ihme että se seinä tuli vastaan tällä tyylillä :D Faktahan on se, että yliopisto ei oo luovuutta ajatellen kauheen inspiroiva ympäristö, hommia on paljon ja luin yhtäkkiä enemmän Foucaultia kun fiktiota. Illat jotka olin aikasemmin varannu kirjottamiselle menikin lähinnä uusiin ystäviin tutustuessa tai yksinkertaisesti palautuessa kaikesta sosiaalistumisesta ja opiskelusta.
          
          Kaiken tän ohella halusin kirjottaa hirveesti, mutta olin onnistunut hyvin taitavasti kirjottamaan itteni täydelliseen pussiin Matiaksen kanssa. Kun alotin sen, en tiennyt yhtään miten se tulee loppumaan ja nyt melkein viis vuotta myöhemmin ollaan siinä tilanteessa etten vieläkään tiedä miten se loppuu. Tiesin vaan sen, että haluan saada aiempien kirjojen konfliktin suht nopeesti selvitettyä, mutta koska haluaisin pitää nuo tekstit about saman mittasina, en voinu lopettaa koko kirjaa siihen. En yksinkertasesti keksiny miten se tarina loppuu, eikä mulla ollu jaksamista käyä työstämään sitä kunnolla, joten se jäi. Ja sitten se jäikin vuosiksi. 
          
          (jatkuu kommenteissa)

Kirjotatko sää vielä ollenkaan? Rakastan mäntylaakso-sarjaa, ja olis ihanaa lukea myös  sivuhahmojen (HELAN) näkökulmasta. Oot tosi taitava ja hyvä kirjottaja

Ootko ajatellu jatkaa kirjottamista ollenkaan? Ihania tarinoita sulla ja ois kiva lukee niitä enemmän :)

Omgg lyösin uuden ystävän susta halusit sitä tai et<33

Toii osaaks yhtään sanoo millon tulee uus luku....tästä huomaa et mä ajattelen ihan liikaa tätä kirjasarjaa, ku on jo n. 5 kertaa tullu uniin:DDDD

Siis oikeesti mä näin pari yötä sitten sellasen unen et Matias kysy jamilta sitä uudelleen yrittämistä ja eka Jami kieltäyty ja sit seuraavana päivänä ne vaan pussaili toisiaan.......herranjumala Viivi sun tarinat on alkanu vaikuttaa jo mun uniin :D

Ootko miettiny et voisit tehä joskus roosasta  ja Joonaksesta tarinan? :) 

!!!
          https://www.wattpad.com/story/215261672

Mun on kyllä nyt ihan pakko kysyy et oisko mitenkään mahdollista et Jami ja Matias päätys vielä yhteen? Ne oli niin söpöjä