sopivasti sekaisin (REMAKE!)

I

Pari sanaa ennen kuin päästän teidät tarinan kimppuun❤️

Haluaisin että tätä uudempaa versiota ei verrattaisi liikaa vanhaan versioon, sillä noh yritän tehdä tästä parempaa ja sisällöltääkin ehkä jopa kiinnostavampaa! Huomiona kanssa jos on siis tuon vanhemman version lukenut niin osa hahmoista on toki samoja mutta joitakin poikkeuksia on. Käy ihmeessä lukemassa myös se jos et vielä ole niin tätä tarinaa voi lukea sitten ihan uusin silmin!

Mutta olen taas ihan liikaa höpötellyt niin päästän teidät lukemaan, nauttikaa❤️

Luka

Heräsin herätyskellon kovaan meteliin ja se sai mut jo heti aamusta ärtyneelle tuulelle. En jaksanut kuunnella sitä yhtään sen enempää, joten vaivalla nousin lämpimästä sängystä sulkemaan sen.

Oli jälleen maanantaiaamu ja oli kai pakko raahautua koulun kivikovalle penkille opiskelemaan jotakin aivan turhaa. En ees tiedä miks vaivauduin, mutta kaipa siellä oli aina välillä näyttäydyttävä.

Haukottelin leveästi ja venyttelin käsiäni. Olin aivan poikki sillä viikonloppuna oli ollut kahdet bileet, joissa oli tultu tehtyä vähän kaikenlaista. Puolta en edes muistanut, ja se oli ehkä parhaaksi. Päätä ja jalkoja särki.

Hieraisin vielä kasvojani ja suuntasin sotkuisesta huoneestani käytävää pitkin kylppäri kohteenani. Yllätyksekseni sen ovi oli lukossa. Koputin oveen ehkä hieman turhan kovaa, sillä oven toiselta puolelta kuului vastaus: “Nytkö se mörrimöykky vasta heräsi luolastaan?”

“Salla jos et nyt tällä sekunnilla päästä mua sinne nii tuun tän oven läpi!” ärähdin pikkusiskolle. Se oli mua kaks vuotta nuorempi ja just sellaisessa “teinivaiheessa” missä laittaudutaan monta tuntia kylppärissä.

“En tuu ennen kuin pyydät kiltisti”, se vastasi ja mua alkoi pikkuhiljaa ärsyttämään.
“Selvän teki. Yks..” aloin laskemaan. Ei reaktiota.
“Kaks.. kolm-”

En ehtinyt kolmatta sanoa kun ovi vihdoin ja viimein aukesi ja Salla pyöräytti mulle silmiään. Pyöräytin takaisin ja pörrötin sen hiukset sekaisin.
“Hei! Mä kerron äidille!” se tiuskaisi. Mä naurahdin ja lukitsin kylppärin oven perässäni. Me ollaan oikeesti aika läheisiä, pieni kinaaminen kuuluu vaan asiaan.

Vilkaisin itseäni peilistä. Silmänaluset olivat melkein yhtä tummat kuin mun mustat hiukset, mitkä sojottivat joka suuntaan.

Haroin niitä käsilläni ja yritin asetella järkevän näköisiksi. Kaikista eri asennoista ne vain räjähtivät taas samanlaisiksi kuin alussa.

Turhauduin ja sulloin ne mustan pipon sisään, jättäen pari suortuvaa otsalle. Avasin peilikaapin ja etsin sieltä jotain särkylääkettä tähän hirveään pääkipuun. Sen jälkeen harjasin hampaat pikaisesti ja vilkaisin peilikuvaani vielä viimeisen kerran.

Lampsin takaisin omaan huoneeseeni ja otin puhelimen pois laturista. Keräsin lattialta kokoon siedettävän asukokonaisuuden ja puin sen ylleni. Musta collegepaita jonka alle laitoin valkoisen poolopaidan, mustat farkut joissa ketju ja sit vielä valkoiset sukat. Aika perus, mutta tyylikäs sanon minä. Nappasin vielä repun lattialta ja sulloin sinne toiveikkaana päivän oikeiden tuntien kirjat sun muut. Sitten käännyin ja paiskasin mun huoneen oven kiinni.

Portaita kävellessäni Salla ohitti mut ja näytti mulle kieltä. Ojensin kättäni uhkaavasti sen päälakea kohti jotta se tajuaisi olla nyt kiltisti tai saisi mennä uudestaan korjaamaan tukkansa.

Molemmat käveltiin keittiöön, jossa äiti tyhjensi tiskikonetta. Salla alkoi penkomaan jääkaappia ja mä puolestaan etsin välipalapatukkaa jonka voisin ottaa mukaan.
“Söisit jotain kunnollista aamupalaa”, äiti huomautti.
“Nääh, tää on helppo syödä matkalla kun mulla alkaa olla jo kiire”, sanoin ja heilautin kättä lähtöni merkiksi. “Tarviitko kyydin?” se vielä kysyi.
“Ei kyl mä pärjään, kävelen Danin kaa”, huikkasin eteisestä ja pujotin jalkaani säässä kuin säässä käytetyt, kuluneet ruudulliset vanssit ja suljin ulko-oven perässäni.