I Need You | hyunin

~9~

Hyunjinin nk

Juttelin kaikessa rauhassa muitten kanssa ihmetellen kylläkin sitä ettei jeongin sanonut mitään. Poika vaikutti hieman poissaolevalta. "Jeongin.. onks kaikki kunnossa?" Kysyn katsoen tuota. "Jooh.." jeongin mumisi hiljaisesti katsoen syliinsä. Ehkä tuo tarvitsi nyt vain omaa rauhaa. "Mennäänkö illemmalla jonnekkin?" Chan kysyy katsoen jokaista huoneessa olevaa poikaa. "Jooo!!" Felix hihkaisi. "Noni se on päätetty. Teillä on varmasti jo nälkä joten mä meen tekemään ruokaa kerta taidan olla ainut joka osaa ees tehä ruokaa" Chan sanoi naurahtaen. "Mä voin tulla sun kaveriks, mut en todellakaan ala tekee ruokaa" Changbin tuhahti chanille, minun vain nauraessa jollekki ihan random jutulle josta en itsekkään tiedä mitään.

Hetken päästä kun sain lopetettua nauramisen katsahdin felixiä ja jisungia jotka kinastelivat jostain. "Felix pidä turpas kiinni" jisung huuti Felixille. "Jisung tykkää minhosta" Felix hihkaisi lähtien jo valmiiks jisungia karkuun. Pian Felix juoksi jisung perässään keittiöön. "Yllätyitkö?" Kysyin minholta kun tuo katsoi vain lattiaa ja oli aivan hiljaa. "No siis- ehkä vähän.." minho mumisi hiljaisesti katsoen edelleen lattiaa.
"Ei se lattia oo noin kiinnostava" sanoin pojalle naurahtaen. "Hyunjin sä itekkin vähän väliä tuijottelet lattiaa" seungmin sanoi.... Mulkaisin vain Seungminiä.

"Apinat tulkaa syömäään" Chan tuli sanomaan olohuoneessa olijoille. Jopa Felix ja jisung olivat ilmestyneet takaisin olohuoneeseen eikä enää juokse ympäri kämppää. "Mä vihaan sua" jisung tuhahti Felixille, poikien keskusteluja oli aina hauska seurata. "Haista kukkanen" Felix tuhahti esittäen vihaista mutta Poika kuitenkin repesi pian nauruun. Jeongin~" mumisin kääntäen katseeni vieressä istuvaan poikaan joka katselee syliään ja
Leikkii sormillaan. "Mitäää?" Tuo kysyi nostaen katseensa minuun. "En mä tiiä mitä asiaa mulle oli" tokaisin tuolle naurahtaen. "Halusit vaan mun huomion" jeongin sanoi hymyillen. En kyllä osannut odottaa sitä että punastuisin tuollaisesta mutta siinä minä nyt olin. "Ooo hyunjin ihan punastu" minho sanoi. "Älä kiusaaa" mumisin minholle hiljaisesti. "Sua on kiva kiusata" minho tokaisi. "No voi kiitos" tuhahdin minholle mulkaisten tuota.

"Ruokaaa!!" Chan huudahti keittiöstä uudestaan kun kukaan ei ilmestynyt paikalle. "Tullaaaaaaan" minho hihkaisi. "Baby boy.. tuu~" mumisen jeonginiltä hiljaisesti. "Lyön sua jos kutsut mua kertaakaan vielä baby boyks" jeongin tuhahti nousten sohvalta. Tuo vain törkeästi lähti kävelemään pois päin mutta ;)) tuon kävellessä minun ohi löin (?) tuota perseelle (okei voinko mennä uuniin.
Kiiruhdin hetken päästä keittiöön jossa kaikki muut olivat jo syömässä. Otin ruokaa ja katsoin vielä että jeongin ottaa myös koska no niin.

Ruuan jälkeen Chan kysyi minua hänen mukaansa ja muut menivät yllättäen olohuoneeseen. Menin istumaan chanin vierelle kun tuo oli istahtanut portaille. "Mitäs sulla?" Kysyin tuolta. "Umm.. no siis- älä puhu kenellekkään tästä. Jeonginin vanhemmat tietää et se on täällä koska joku oli kertonut niille. Sen äiti soitti minulle ja halus et sanoisin joo jeoginille et mä pyytäisin sitä käymään kotonaan koska sen äidillä on tärkeetä asiaa, mut onks se liian suuri riski päästää se menemään sinne yksin? Sä et tiiä mitä on tapahtunu mut saat silti nyt kertoo mulle onks se liian suuri riski" Chan kertoi hiljaisesti. "No siis riippuu minkälainen meno siellä on. Toki voin mäkin mennä Jeonginin kanssa sinne?" sanoin chanille.
"No joo totta" Chan sanoi naurahtaen.
"Oliks vielä jotain?" Kysyn tuolta nopeasti.
"Ei nyt kyllä ollut muuta" tuo sanoi nousten rappusilta ja lähtien olohuoneeseen muitten luokse menin itse tuon perässä sinne.

"Lähetään!!!" Felix hihkaisi hyppien eteiseen laittamaan kenkiä. Pian muutkin meni laittamaan kenkiään ja minä tietenkin menin vikana, otin vielä avaimet ennen kuin suljin oven ja lähin poikien luokse. Kävelimme bussipysäkkiä kohti sillä eihän me nyt aijota kävellä neljää kilsaa. "Jeongin" sanoin vetämisen tuota kädestä. "Jooo?" Tuo kysyi puristaen pienesti rannettaan. "Oih anteeks, ei ollu tarkoitus satuttaa" mumisin tuolle surullisesti. "EI se haittaa, kerro vaan asias" jeongin sanoi hymyillen. "Niin ööm.. sun pitäis käydä huomenna kotona ja Chan ei haluu päästää sua yksin joten mä tuun sun mukaan" sanoin tuolle kiertelemättä. "Ööm.. okeih" tuo sanoi hiljaisesti laskien katseensa maahan.

Olimme pian bussipysäkillä ja bussin pitäisi tulla aivan kohta. Eikä siinä kestänyt kauaa kun bussi tuli ja seitsämän ei niin viatonta poikaa ja yksi liian viaton poika hyppäsi kyytiin maksaen matkansa

Ja taas tässä hypätään hyvin maagisesti pitkä aina en tiiä skip aamuun

Heräsin aamulla jäätävään päänsärkyyn, mitäköhän mä olen eilen tehnyt? Enempää miettimättä sitä asiaa.. missä jeongin on? Nousin sängystä vetäisten ison hupparin päälle ja polvista revityt farkut jalkaani. Katsoin puhelimestani paljonko kello oli ja se näytti olevan vasta 11.36 okei ei paljoo.
Lähdin huoneestani ja keittiöstä kuului ainakin chanin ja minhon ääni eli ainakin he olivat jo nousseet. Menin keittiöön katsoen keitä kaikkia oli paikalla ja jeongin näytti olevan syömässä, minho ja Chan keskustelivat jostain musiikki hommasta. "Ai kato huomenta hyunjin" Chan sanoo naurahtaen. "Huomenta" mumisin tuolle hiljaisesti. Kävin hakemassa itselleni särkylääkkeen ja vedin sen kurkusta alas veden kanssa.
"Mitä eilen on tapahtunu?" Kysyin pojilta.
"Ööm no siis.. felix ja jisung sai hyvän idean ja päätti lähtee baariin ja ne raahas sut mukana. Me muut ei tultu sinne koska jeongin ei halunnut mennä sinne baariin kun siellä on aina liikaa ihmisiä. Te kolme tulitte ihan vitunmoisessa kännissä sinne kauppaan missä me oltiin ja me vielä jouduttiin kertoo teille reitti sinne vaikka ootte asunu täällä aika kauankin. Minä,chan ja changbin jouduttiin raahaamaan teidät tänne koska te meinasitte jäähä kolmistaan nukkumaan siihen keskelle tietä ja no siinä tais olla kaikki paitsi et ku me tultiin tänne nii Felix ja jisung päätti alkaa nuoleskelemaan niikun tiedät kyllä mitä tarkoitan" minho kertoi hiukan vihaisesti ja tuosta oikein huomasi sen kuinka pahasti tuon päässä kiehahti kun tuo sanoi Felixin ja jisungin nuoleskelusta. "EI vittu. Mä en juo enää koskaan" tuhahdin istuen pöytään. "Hyunjin pitäiskö meidän kohta mennä käymään siellä?" Jeongin kysyi hiljaisesti. "Joo tietenkin" sanoin tuolle hymyillen hakien kahvia joka oli vielä ihanan lämmintä, kaadoin kahviini maitoa.
Menin takaisin istumaan paikalleni ja oikein nautin kahvista.. parhain asia elämässä on aamu kahvi.

Kello alkoi olla jo yksi joten päätimme jo hetki sitten lähteä Jeonginin kanssa käymään hänen luonaan. "tiiätkös ööm pidän susta tosi paljon" jeongin sanoi katsoen maahan ja yritti kävellä samaa tahtia minun kanssa. Huomasin siinä olevan hieman vaikeuksia sillä poika oli minua lyhyempi joten päätin hidastaa vähän tahtia. "Kyllä?" Sanoin hiljaisesti.
"Voitaisko me yrittää? Kattoo miten meillä menis ja jos se ei toimi nii sit se ei vaan toimi" jeongin mumisi hiljaisesti katsoen edelleen maata. "Tai siis.. voitaisko me yrittää olla enemmän kun kavereita silleen niiku yhessä?" tuo jatkoi. "Joo!" Hihkaisin, olin kerrankin iloinen ja niin näytti tuokin olevan. Nappasin varovasti tuon kädestä kiinni kerta nyt voin tehä niin ilman et kukaan ihmettelis mitään. Kävelimme Jeonginin kanssa kaikessa rauhassa tuon luokse eikä enää ollut pitkään kun seisoimme tuon kanssa oven takana. Tuon äiti tuli avaamaan oven ja pyysi meidän kummatkin sisälle. "Kukas tämä nuori herra on?" Nainen kysyi. "Hyunjin tai siis Mun poikaystävä" jeongin tuhahti pitäen kädestäni vieläkin tiukasti kiinni.
"Anteeks jeongin kaikesta mitä oon tehnyt ja sanonut sulle. Mä olen oikeasti todella pahoillani" nainen kertoi pojalleen melkeinpä itkien. Jeongin näytti murtuvan sillä sekunnilla ja tuo hyökkäsi halaamaan naista. "Minulla olikin todella tärkeä asia. Rakas et voi tulla kotiin ennen kuin isäsi on lähtenyt kokonaan. Hän on todellakin seonnut joten voisitko sinä mennä jonnekkin? Voit käydä nyt hakemassa tavarat mitä tarvitset. En halua että sinulle sattuu mitään" nainen sanoi hiljaisesti itkien edelleen, tuo päästi Jeonginistä irti.
"Käy hakemassa kaikki tarvittava. Äkkiä" nainen sanoi jeonginille ja poika tietenkin teki mitä pitikin. "Saanko kysyä minkä takia hänen isänsä on seonnut?" Kysyin naiselta varovasti. "Se mies on vaarallinen, hänestä ei enää tiedä milloin se tekee jotain" nainen sanoi hiljaisesti. "No mutta eihän sinullakaan ole sitten turvallista täällä!" Sanoin tuolle nopeasti. "Haluan vai suojella poikaani. Voisitko pitää huolen hänestä?" Nainen kysyi. "Tietenkin pidän mutta voisitko sinä luvata sen että jos se mies alkaa olemaan liian agressiivinen niin häivy täältä" sanoin tuolle. Olin hieman huolissani tuosta naisesta vaikka tuo olikin tuntematon minulle. Jeongin tuli reppunsa kanssa alas ja poika näytti surulliselle. Okei olisin minäkin jos joutuisin lähtemään kotoani. "Minnekkäs nämä pojat on menemässä? Ja minkä takia tuo hintti on täällä?" Paikalle ilmestynyt mies kysyi. "Hän lähtee täältä" nainen sanoi miehelle. "Ensin haluan puhua hänelle. Vain me Kahdestaan" mies sanoi hymyillen ilkeästi. "EI, hänen pitää mennä nyt" nainen ärähti miehelle jonka seurauksena mies löi naista. Jeongin katsoi isäänsä silmät pyöreinä, hänestä huomasi sen kuinka peloissaan tuo oli...

Nam monestikkohan mun kirjoitustaito heitti tässäkin.. varmaan aika monesti-
No mut kummiskin saatte taas hienon taideteoksen... en tykkää mut kummiskin jotkut tykkää nii tietenkin jätkän tätä- mut silti mä vihaan tätä koko tarinaa.