I Need You | hyunin

~25~

"missä nyt ne yhdet viipyy... Ai kato siinähän te olette!" Hihkuin kun pojat ilmestyivät näköpiiriini ja lähdimme kävelemään kohti rantaa. "Vois lähtee ulkomaille"

"Mistä sä nyt ton idean sait päähäsi?" Minho kysäisi tullen kävelemään oikealle puolelleni sillä hyunjin oli vasemmalla ja piti tiukasti kädestäni kiinni.

"En mä tiedä, se olis siistii päästä näkee jotain uutta" sanoin pojalle katse kohti tulevaisuutta, aurinko kyllä sattui hieman paistamaan silmiäni kohti jonka takia en oikein nähnyt mitään.

"Kuulostaisi oikeesti tosi mukavalla!" Seungmin liittyi keskusteluun, jonka olisin halunnut jättää siihen mihin se jäikin.

"Jos kaikkien vanhemmat vois maksaa nii me varmasti päästäisiin" minho tokaisi hymyillen. "Kelatkaa nyt lähettäisi jonnekin Kreikkaan viettää loppu kesää ja nautitaan toistemme seurasta. Se olis aivan mahtavaa!"

"Kuitenkin siis joo en tiiä" hyunjin mutisi hiljaisesti.

"Mä haluaisin niin paljon ulkomaille" mutisin roikkuen hyunjinin käsivarressa.

"Me kyllä lähdetään ulkomaille vielä joku päivä" Hyunjin sanoi pitäen minua hänessä kiinni etten kaatuisi. "Mut pojat joko mennään tää yks ei kävele kohta enää"

"Mä meen jo hahaha" tokaisin rimpuillen hyunjinin otteesta pois ja päästyäni irti lähdin kävelemään kävelytietä kohti. Matkani päätyi kuitenkin lyhyeen kun kompastuin omaan jalkaani, enkä enään jaksanut nousta ylös.

"Voi nyt vittu" kuulin hyunjinin sanovan. makasin maassa yrittäen pysyä hereillä ja odottelin että pojat olisivat valmiina lähtemään mutta niin kuin voimme arvata kaksi apinaa puuttui. Jisung ja seungmin.
"Noni jeongin tuuppa tänne"

Hyunjin nosti minut maasta syliinsä ja hukkasi pojille jotain mistä en tajunnut enään hölkäsen pölläystä.

"Mirnne me mernnään?" Kysyin pojalta hiljaisesti haukoitellen melkein jokaisen sanan välissä.

"Me mennään edeltä kotia, pojat tulee perässä kuhan ne on löytänyt jisungin ja seungminin tuolta jostain" hyunjin kertoi haukoitellen itsekkin. Haukoittelu on varmaan tarttuvaa.

"Mua väsyttää" marisin pojalle naurahtaen pienesti, pistin käteni tuon kaulan ympärille.

"Ollaan ihan just perillä nii koita pysyä sen verran vielä hereillä, okei?" Hyunjin sanoi kävelen hieman reippaammin.

_____________________

Heräsin taas uuteen tylsään päivään ottaen ensimmäinen puhelimen käteeni katsoen kaikki sormet läpi löytämättä mitään hyödyllistä tietoa.

Miksi olen täällä? Asia mikä tulee aina olemaan ensimmäisenä ja viimeisenä mielessäni. Miksi.
Rakastin hyunjiniä, mutta tiesin etten kestä sitä. En ikinä tule kestämään.
Rakkaus on jotain, jotain mitä ei välttämättä kestä. Jotain mikä ei tule ikinä kestämään. Asia mikä on sanoin kuvailemattoman ihanaa, mutta välillä täysin turhaa.

Ikävöin asioita mitä pienenä tein, kun luulin ettei minulla ollut sisaruksia. Mutta sitten kuin ekan kerran elämässäni välitin todella jostain, halusin jonkun niin paljon, ihminen jota rakastin ja tulen rakastamaan aina, on joku joka on kanssani samaa verta.

Miksi juuri minä? Miksi juuri minun pitää kokea kaikki?

"Jeongin mitä mietit?" Ääni keskeytti ajatukseni herättäen minut takaisin todellisuuteen.

"En mitää" tokaisin laskien puhelimeni takaisin yöpöydälle ja nousen sängystä ylös, tajuten heti ensimmäisenä ettei minulla ollut ollenkaan vaatteita. "Mitä vittua..."

"Etkö muista mitää viimeyöstä?" Poika kysyi huvittuneena ja istahti sängyn päähän katse edelleen minussa.

"En kyllä muista... Mitä tapahtu?" Kysyin hyunjiniltä hieman nolostuneena ja etsin vaatteet vetäen ne nopeasti päälleni.

"Me vähän duunailtiin, sua ei enää väsyttänyt nii joo" hyunjin sanoi naurahtaen.

"Voi helvetti... olin varmaa ihan vitun kännissä, hyunjin miksi?" Mutisin pojalle.

"Sä halusit" hyunjin sanoi naurahtaen.

"Homo.." mutisin hiljaisesti ottaen puhelimeni pistän sen farkkujeni perse taskuun.

"Säkin oot homo nii oo hiljaa" hyunjin naurahti.

"EtHäN sÄ vOi TiEtÄä MiKä Mä OoN" sanoin pojalle tuon nauraessa koko elämänsä edestä ja varmaan tukehtuuki kohta nauruunsa.

"Sä seurustelet mun kanssa ja tuskin sä niistä kikattelevista ämmistä tykkäät." Hyunjin tokaisi saadessaan naurunsa laantumaan.

"No itse asiassa en yhtään tykkää muijista mutta joo" mutisin hiljaisesti. "onko jotai syötävää mulla on nälkä"

"On siellä ruokaa tai kyl kaapista jotai löytää" hyunjin sanoi. Nyt ku alkaa miettimään missä pojan vanhemmat viipyy.

"Tää meijän eläminen sillo ku sun vanhemmat on poissa vaikuttaa just sille ettei tulla ikinä pärjää omilla" tokaisin pojalle lähtien kohti keittiöö.

"Tuo on selvä dissaus!" Hyunjin juuri perääni.

Naurahdin mennen keittiöön ja tein itselleni kaksi leipää ja otin lasillisen vettä ja särkylääkkeen.
Söin ihan rauhassa leipäset miettien taas kaikkea maan ja taivaan väliltä.

"Missä minho?" Kysyin chanilta tuon tulessa keittiöön.

"Se on kai vielä nukkumassa" Chan tokaisi haukoitellen ja alkoi keittämään näyttävästi kahvia.

"No voi vittu kai se on pakko mennä itse sit" mutisin juoden veteni ja vein lasin tiskialtaaseen mennen laittamaan kengät jalkaan ja menin ulos. Otin tupakan askista lähtien kävelemään.
En tosiaan tiedä miksi lähdin kävelemään, mutta lähdin kuitenkin.

Puhelimeni pirisi taskussani juuri kun olin tumpannut tupakkani maahan, viesti. Hyunjin kysyi missä olen ja millon menen takaisin. Kirjoitin nopeasti pojalle viestin lähtien tallustelemaan takaisin kohti kotia.

Molo tovelit