Salainen ihailija 3

Luku 2 ~ "Kuuleks te ton?"

Marcuksen nk

"Noniin Mathilde, tule tänne, niin isi laittaa sen vetoketjun kiinni", sanoin vähän matkan päässä seisovalle pienelle tytölle, joka oli saanut jo ainakin kolme hermoromahdusta sen takia, ettei saanut mekon vetskaria kiinni, mutta tuo ei myöskään antanut minun auttaa. Jos olin koskemassakaan mekkoon, niin Mathilde hyppäsi heti kauemmas ja alkoi huutamaan entistä lujempaa. Raskas huokaus karkasi huulieni välistä ja pudistelin päätäni puolelta toiselle. En edes tiennyt, kuinka kauan olimme olleet tytön huoneessa ja yrittäneet laittaa vetoketjua kiinni, mutta jokunen tovi oli vierähtänyt. Kiitin onneani siinä mielessä, että Jesper oli pysytellyt olohuoneessa leikkimässä omia leikkejään. Olin tietenkin aina välillä tarkistanut, oliko poika kunnossa, mutta kaikki näytti olevan okei. Vihreäsilmäinen ja kiharahiuksinen tyttö oli juuri siinä iässä, että melkein kaikki piti saada tehdä itse, ja auta armias, jos yritti vahingossakaan auttaa. Silloin oli peto irti. Pikkuisella oli erittäin luja omatahto, mutta osasi tuo myös olla ihana ja tehdä kompromisseja.

"Tää mekko ei mee kiinni", Mathilde huusi itkunsa seasta, antoi käsien valahtaa pienen vartalonsa viereen ja alkoi polkea jalkaansa.

"Saako isi auttaa?" kysyin lempeällä äänellä ja kohotin kysyvästi kulmiani. Sain vastaukseksi pienen nyökkäyksen, mikä sai hymyn nousemaan huulilleni. Nousin ylös sängyn reunalta ja otin pari askelta, jotta pääsisin tyttäreni luokse. Kyykistyin söpöläisen eteen ja vetäisin selän puolella olevan vetoketjun kiinni sujuvalla ranneliikkeellä. Vetskari tosiaan oli niin ylhäällä, ettei Mathildella olisi ollut mitään mahdollisuuksia saada sitä itse kiinni, mutta ilmeisesti se piti oppia erehdyksen kautta. Toisaalta, olihan se hyvä, ettei antanut liian helpolla periksi, mutta itkeminen ja huutaminen eivät ainakaan auttaneet asiaa yhtään.

"Kiitos", heiveröinen ja itkuinen ääni kantautui korviini, ja käänsin katseeni itkemisestä punaisiin kasvoihin, jotka olivat myöskin aivan märät. Seuraavaksi pienet kädet kietoutuivat kaulani ympärilleni ja pää painautui olkaani vasten. Mathilden antamat halaukset olivat aivan parhaita ja rakastin niitä aivan mielettömästi. Ei ollut sellaista tilannetta, jota tytön antama hali ei saisi edes hieman paremmaksi.

"Ole hyvä", sanoin hymyillen ja silitin pikkuisen selkää. "Äiti saa laittaa sun hiukset, koska niille en osaa tehdä mitään", totesin naurahtaen ja kuivasin Mathilden poskea peukalollani. Tyttö kuitenkin huitaisi käteni kauemmas itsestään ja mitään sanomatta suuntasi askeleensa pois huoneestaan. Päätäni pudistellen nousin ylös lattialta ja housujani puhdistellen astelin ulos leluja täynnä olevasta huoneesta sammuttaen valot perässäni. Vaistomaisesti vilkaisin olohuoneen seinällä roikkuvaa kelloa, jonka viisarit näyttivät jo sen verran paljon, että Cornelian olisi pitänyt palata lenkiltään jo hyvä tovi sitten. Aika meni yllättävän nopeasti Mathilden kanssa vääntäessä, etten ollut yhtään tajunnut kellon olevan jo noin paljon. Kaiken lisäksi Martinuksen, Ingan, Emman, äidin ja isän pitäisi tulla tänne hetkenä minä hyvänsä. Viettäisimme uuden vuoden täällä meillä sen takia, että saisimme sitten laitettua lapset ajoissa nukkumaan, eikä meidän täytyisi lähteä kesken hyvin pippaloiden. Ja samalla tietenkin juhlistaisimme upean kihlattuni vanhenemista.

Sain itseni ja Jesperin juuri kuntoon, kun kuulin ovikellon pirahtavan, mutta ennen kuin ehdin edes ajatella oveen avaamista, niin se avautui itsestään.

"Iltaa taloon", kaksoisveljeni huuteli ja pian kuulin innokasta tepastelua eikä mennyt aikaakaan, kun innostunut Banaani ilmestyi olohuoneeseen hyppimään jalkaani vasten. Ananas ja Kinuski innostuivat saadessaan kaverin kylään, ja vielä hetki sitten uniset eläimet olivat yhtäkkiä aivan täynnä energiaa. Tahaton naurahdus karkasi huulieni välistä ja käänsin katseeni eteisen suuntaan, josta asteli perä kanaa kaksi hymyilevää ihmistä.