Kymmenes luku: Naamat

281 4 0
                                    

tw: alkoholi, humaltuminen
_______________________________

Tarkoituksenani oli vain hengata Karan ja Olivian kanssa mutta...ei. Minun piti toimia heidän lapsenvahtinaan.

Joo Adaa oli kiva vahtia, koska leikimme ja hän ei koskaan hölmöillyt tai rikkonut sääntöjä, mutta humalaisia teinejä? Ei kiva.

Humalaiset teinit olivat jopa pahempia kuin pienet lapset. He huusivat, nauroivat ja itkivät. Kaikki tapahtui kovaan ääneen.

Kara ja Olivia heiluivat musiikin tahtiin kaikkialla, strippasivat (vaikka oli kylmä), huusivat elämän mahtavuudesta ja vähän väliä itkivät sen kurjuudesta. He olivat sekaisin.

Olin hengannut heidän kanssaan koululla tunnin. Puhuin heidän kanssaan ja enimmäkseen kuuntelin heidän elämänviisauksiaan.

"Mul on hyvät tissit"
"Elämä on ihanaa"
"Pussaillaaks?"
"Vittu et kaikki on nii perseestä voi vittu"

En jaksanut enää ja ajattelin, että olisi parasta saada heille vettä ja jotain syötävää. Lähdimme kauppaan kävellen, se oli vain alle kilometrin päässä.

Astuessamme kauppaan, Kara ja Olivia heiluivat ja heidän kävelynsä ei ollut kovin vakaata. Olin heidän välissään pitäen molemmista käsikynkässä kiinni.

"Omg tääl on cokist tarjoukses, ostettaisko?" Kara kuolasi cokiksen perään ja yritti tarrautua lasiseen seinämään, mutta revin häntä takaisin päin.

"Ei. Ostetaan teille vettä ja jotain syötävää. Onks toiveita?" sanoin vakavasti.

"Omg voidaaks ostaa sipsei?" Olivia ehdotti.
Nyökkäsin ja sanoin: "Okei".

Menimme juomaosaston kautta sipsihyllylle. Meillä oli 2 vesipulloa ja yksi maalaisperunalastupussi.

Menin kassalle. Kara ja Olivia menivät odottamaan minua kaupan penkille. Minua odottaessa Olivia otti itsestään kuvia huulet törröllä ja Kara kuvasi kauppaa.

Maksettuani ostokset tulin heidän eteensä.
"Ylös siitä, mennään takasin koululle", sanoin taas vakavasti. En halunnut heidän herättävän liikaa huomiota.

"Ugh en mä jaksraaa...", Olivia sanoi nojatessaan Karaa päin.
"En mäkäään...koulu ron kaushean kaukana", Kara vastasi tuskissaan ja hänen päänsä rojahti Olivian reisille.

"Hei nyt ylös siitä!", huusin heille ja sain heidät 5 minuutin huutoni jälkeen vihdoin ylös.

Kävelimme taas käsikynkässä. He vähän väliä joivat vesipulloista kuin se olisi viinaa ja joka kerta pettyivät tajutessaan sen olevan vettä.

"Ollaanko lohta perrrilllä?" Olivia kysyi.

Eikö vesi selventänyt häntä yhtään?

"Ollaan kohta koululla joo", vastasin pyöräytellen silmiäni.

Kara nauroi ja sanoi: "Oltsku kuulossstat ihan lumalaisselta hahhah".

Pyöräyttelin jälleen silmiäni ja kuulin Olivian sanovan: "Mmm..." juodessaan vesipullosta.

"Hei misssäs meiän viinaskemme onnn??" Olivia kysyi.

Viinapullo oli laukussani mutta en ollut antamassa sitä heille. He olivat jo tarpeeksi kännissä.

"Hei nniinpäs muutesss. Emarlinne, mmisssä se onn?", Kara kysyi ja katsoi samalla ympärilleen.

Vääränlaista kemiaaWhere stories live. Discover now