Vääränlaista kemiaa

Kahdeskymmenes luku: Ihana kohtaaminen

Kara oli lähtenyt kahdeltatoista. Äiti heräsi krapulaisena ja teki aamupalaa keittiössä.
Minun olisi pakko puhua Willin kanssa tänään, nyt tai ei koskaan, ajattelin. Minua jännitti.
Soitin Willille, hän ei vastannut heti.
"Haloo?", kuulin vihdoin puhelimesta.
"Moi! Ömm...voitaisko nähdä? Meidän pitää puhua", sanoin hermostuneesti.
"Joo...okei", Will sanoi hieman synkän kuuloisena. Mitä jos eroaisimme? En kestäisi menettää Williä nyt.

Puin päälleni mustat korkeavyötäröiset farkut ja ruskean villapaidan. Ulkona oli 10 astetta ja näytti siltä, että sataisi pian. Pakkasin laukkuuni keltaisen sadetakin, otin skootterin kypärän mukaani ja lähdin ulos.

Saapuessani Willin asunnon pihaan, minua hermostutti kauheasti. Olin vain vältellyt häntä eikä hän luultavasti tiennyt mitään tapahtuneesta. Koputin hänen oveensa. Kesti 15 sekuntia ja hän tuli avaamaan oven.
"Moi", tervehdin.
Hän sanoi: "Moi" ja viittoi minut sisälle.
Hän asteli peremmälle asuntoonsa. Hänen asuntonsa oli pieni yksiö, joten keittiö, olohuone ja makuuhuone olivat pikemminkin sama huone. Siellä näytti sotkuiselta, sotkuisemmalta kuin yleensä.
"Will, mä oon pahoillani", aloitin ja hän kääntyi katsomaan minuun päin ja näin vihaisuuden hänen silmissään.
"Tuliks sä tänne eroamaan?", Will kysyi vihaisen kuuloisena.
"En! Mä tulin puhumaan", sanoin nopeasti. Yritin kerätä itseäni kasaan, kun sydämeni tykytti niin kovaa.
"Mikä esti sua tulemasta viikko sitten? Me sovittiin et tuut tänne mut et ilmestynyt?!", Will huusi. Katsoin loukkaantuneena häntä.
"Matkalla tänne...mä kaaduin. Iso peuralauma tuli mun eteen, sain aivotärähdyksen ja jouduin sairaalaan", sanoin ja teki mieli itkeä. Mutta en itkenyt. Minun oli pakko saada sanottuani asiani.
"Ja sit mä välttelin sua kun en tiennyt mitä sanoa. Se oli niin noloa ja aattelin et luulet et hylkäsin sut. Ja ku me edettiin niin nopeasti...en vain tiennyt...en tiedä", vastasin ja laitoin käteni hihoihin.
"Ai", hän sanoi ja katsoi huolestuneena.
"Ootko sä kunnossa nyt?", hän jatkoi ja nyökkäsin.
"Oisit voinut vain sanoa, ei sun tarvitse aatella mun kanssa et oisit nolo tai jotain sellaista", hän sanoi.
"Mä oon pahoillani", sanoin ja poskelleni virtasi kyynel. Pyyhin sen nopeasti pois.
"Ei sun tarvitse olla", hän sanoi ja tuli luokseni. Hän tarttui käsiini hellästi ja katsoi minua silmiin. "Oot mulle super tärkeä, en voi edes sanoin kuvailla sitä", hän sanoi.
Olin hiljaa ja laskin katseeni maahan.
Hän nosti leukaani ylemmäs ja suuteli minua.
Oli ihanaa tuntea taas Willin kosketus ja hänen lämpönsä.

Otin hänen niskastaan kiinni, työnsin häntä enemmän itseeni päin ja suutelustamme tuli intohimoisempaa. "Mul on ollu niin ikävä sua", sanoin huultemme välissä ja hän mumisi jotain.

Hän nosti minut syliinsä ja kantoi minut sängylleen. Hän tuli päälleni ja alkoi suutelemaan kaulaani. Huokaisin ja nautin.
Rakastan Williä, ajattelin ja sanoin: "Will". Hän nosti katseensa minuun ja kysyi: "Niin?"
"Säkin oot tosi tärkee mulle", sanoin ja hän hymyili. Hän palasi suutelemaan minua ja käänsi minut päällensä. Riisuin paitani ja hän katsoi minua hurmaantuneena. "Wow", hän sanoi ja vastasin siihen: "Tiedän", ja annoin suudelmia hänen kaulalleen.

Hän tarrasi perseestäni kiinni ja suutelin yhä hänen kaulaansa. Yhtäkkiä hän käänsi minut maaten ja oli taas päälläni. Hän heitti harmaan pitkähihaisensa pois ja alkoi avaamaan vyötään ja harmaita farkkuja. Aloin avaamaan omien farkkujeni nappeja.  Katsoin hänen vatsalihaksiaan, käsivarsiaan, kaulaa, kasvoja, huulia ja halusin häntä vain koko ajan enemmän. Hän syöksyi huulilleni ja veti farkkuni pois. Olin jännittynyt ja innoissani samaan aikaan. Hän sanoi: "Oot kaunein nainen kenet oon koskaan tavannu" ja ennen kuin ehdin hymyillä, hän suuteli minua taas. Rakastin häntä niin paljon.

Vaikka suutelumme ja energiamme oli aika intohimoista, hän hitaasti työntyi sisääni ja suuteli minua samalla. Mumisin ja pidin hänen niskastaan kiinni. Hän alkoi pikkuhiljaa kiihdyttämään vauhtiaan ja nautin joka sekunnista hänen kanssaan. Will oli lämmin, seksikäs, ihana. Olin kaivannut häntä niin paljon.

"Oot ihana", Will sanoi ja kiihdytti taas vauhtiaan. Voihkin ja oikea käteni irtaantui Willin niskasta puristaakseen lakanoita. En pystynyt muodostamaan mitään sanoja vastatakseni hänelle. Halusin vain nauttia siitä.

Will ähki ja oli ihan hikinen. Hiki kiilsi hänen ihollaan auringon valon tullessa läpi ikkunoista. Otin Willin niskasta kiinni ja työnsin hänen kasvojaan omiani päin. Suutelin tätä ja tunsin suuren ja odotetun mielihyvän aallon, jota olin kaivannut. Kaikki tuntui ihanalta ja helpolta. Rakastin Williä.

_______________________________

Istuin Willin ruokapöydässä ja katselin kirjahyllyjä, joista kirjat pursuivat. Will paistoi lounaaksi lämpimiä voileipiä.
"Kuinka paljon kirjoi sul on?", kysyin.
"Jotain pari sataa", hän vastasi ja katsoin hämmentyneenä häntä.
"Okei, no ehkä lähemmäs tuhat tai vähän yli", hän sanoi ja hymyili minulle.
"Niit on ihan sikana! Oisko sul lainata jotain?", kysyin.
"Mistä kirjoista tykkäät eniten?", hän kysyi.
"Romanttisista ja dramaattisista fantasiaromaaneista", vastasin.
"Katson jos löydän jotain", Will sanoi ja hymyilin.
En ollut ehtinyt lukea kirjojakaan kaiken draaman keskellä.

"Mitä mieltä Kara ja Olivia on meistä?", Will kysyi yhtäkkiä.
"Ne on ihan ok asian kanssa", vastasin ja nousin keittämään kahvia.
"Aijaa", Will vastasi ja katsoi paistinpannua.
"Onks noi koht valmiita?", kysyin ja viittasin leipiin.
"Aa, joo", Will vastasi ja otti lautaset meille.
Menin istumaan pöytään kahvini kanssa.
"Olkaaten hyvä", Will kaatoi voileivän lautaselleni. Kiitin ja hymyilin hänelle. Hän vinkkasi silmää ja istuutui myös.
"Vaikka olit viikon pois ni en anna sulle mitään tehtäviä", Will sanoi ja hörppäsi omaa kahviaan.
"Oon varmaan tehny ne muuteski jo", sanoin ja hörppäsin kahviani. Hän naurahti.