Onko enkeleillä siivet?

Kuudes luku

Words: 1600

Oliko minun tarkoitus muistaa, että tänään on kemian koe?

Koska en todellakaan muistanut. Siksi olen yhtä pihalla kuin lumiukko, kun maikkamme käskee levittäytyä luokkaan kauas muista oppilaista ja mennä kokeeseen tietokoneella.

Minulla ei ole edes tietoa, mistä aiheesta koe on, joten tämähän varmasti tulee menemään todella hienosti. Eli toisin sanottuna päin persettä.

Katson ensimmäisen kysymyksen, joka ei ole onnekseni vaikea. Mitä tarkoittaa emulsio? Mainitse kaksi emulsiota.

Nyt, kun alan miettimään, minä ja Elin olemme tavallaan emulsio. Jos ajattelee siis niin, että olemme luonnostaan erilaisia, mutta kun olemme hassusti törmänneet toisiimme jo pari kertaa, me sovimme aika hyvin yhteen. Kaverimielessä, tietysti.

Hitto, taas ajattelen häntä. Ehkä olen vain niin väsynyt ja kelaan kaikkea sekalaista. Tai sitten jatkan samaa rataa kuin eilisillan, kun en voinut päästää häntä mielestäni edes töiden jälkeen. Voi hyvinkin olla mahdollista, vaikka en ymmärrä, miksi hän on näin pinttynyt mieleeni. Hän vain tuppaa olemaan tyyppi, joka herättää mielenkiinnon. Sanoisinko pysyvästi.

En ole vieläkään saanut vastattua kysymykseen, joten vastaan siihen nopeasti ja siirryn kohtaan kaksi. Tästä tulee vielä pitkä tunti.

*

"Miks et muistuttanu mua, et meil on koe?" voihkaisen Arialle heti, kun pääsen ulos luokasta. Se meni yhtä huonosti kuin oletinkin, mutta tuskin se haittaa. Sehän oli vain yksi koe, ei se maailmaa kaada.

"Eksä tienny? Opehan sano viime tunnil", Aria muistuttaa kohauttaen olkiaan. "Äh, en mä kuunnellu", huokaisen ja laitan kannettavan koneen harmaaseen kaappiini, joka on melkein täynnä. Voisin tietenkin pitää laukkua mukana kaikkialla, mutten jaksa. Painaa liikaa.

"Etpä tietenkää", paras kaverini toteaa jopa huvittuneena. Laitamme takit päällemme ja painelemme ulos paikalle, jossa kaikki lukiolaiset käyvät röökillä. Itse en, mutta Aria, Ed ja Linda polttavat, joten muutkin joutuvat kärsiä röökin katkussa. Tullessamme varastorakennuksen viereen tervehdimme porukkaamme ja Aria sytyttää punaisella sytkärillään tupakkansa.

"Missä Hilla?" kysyn, kun huomaan, ettei hän ole paikalla. Kaikki muut ovat.
"Hermanin kaa jossaki", Elma vastaa nostaen katseensa hetkeksi pois puhelimestaan. Se on kuin liimautunut hänen käteensä, mutta hyvä minun on moittia. Olen itsekin niin paljon ruudun ääressä, ettei terveystiedon opettaja olisi ylpeä, jos näkisi ruutuaikani.

"Miks ne ei tullu tänne?" ihmettelen rypistäen otsaani. Tietääkseni myös Herman polttaa tupakkaa. "Ei Hilla viitti esitellä sitä meille. Tai sit se jätkä ei haluu esittäytyy meille, en mä tiä", Elma selittää monimutkaisesti.

"Se jätkä on kakkosel, me ollaa ykkösiä. Ei se meiän kaa haluu hengaa", Ed arvelee ja puhaltelee savuja tupakastaan. Hän sysää sen myös välissä Sakulle, joka vetäisee yhdet savut ja ojentaa takaisin Edille. Saku polttaa joskus, mutta ei itse käytä rahojaan tupakkaan. Hän pummii aina muilta, eikä se tähän mennessä ainakaan ole ollut huono idea.

"Ei kai se ikärasisti oo, onhan se Hillanki kaa yhes", Aria huomauttaa jatkaen edelleen keskustelua Hermanista. Hilla ei ole vielä esitellyt häntä meille, mutta kertonut hänestä vaikka mitä juttuja. Positiivisia, tietysti.

"No joo, mut Hilla on eri asia. Siihen ihastuu kuka vaa iästä huolimatta", Linda sanoo hieman kateellisen kuuloisena. Kyllä häntäkin jätkät katselevat, mutta eivät niinkään kestävän parisuhteen nimissä. Onhan se hieman surullista, mutta olen ihan varma, että hän vielä löytää sen oikean. Kyllä minä ainakin uskon kunnon soulmate-juttuihin.