Kun päätät kirjoittaa pieniä kirjeitä ihastuksellesi post-it-lapuille. Et aio koskaan antaa niitä hänelle, mutta kirjoitat silti. Varovasti taittelet laput origamisydämiksi ja piilotat purkkiin.
Mutta mitä sitten teet kun huomaat purkin hävinneen la...
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Please give me a break
-------
10.10
Hayeonin kanssa oli ihan mukavaa viettää aikaa pitkästä aikaa. Livettiin perinteisesti katolle kattelee taivasta kun ei onneks satanu. Juteltiin syvällisiä eikä ne onneks pelottanu mitä joskus pelotti. Miten sulla pyyhkii? En oo jutellu sulle hetkeen kasvotusten tai Discordissa. Ehkä se on ihan hyvä vaan niin sun ei tarvii kuunnella mun jorinoitani jotka on aika kummallisia loppujen lopuks. Kun kerran mietin et haluaisin olla puu seuraavassa elämässäni.
Kuuntelin tänään vihdoin Twicen feel special kappaleen ja rakastuin siihen :D Siinä on vaan AIVAN mahtavat sanat.. Tai niiku.. Ne vaan on kivat sanat. En tiiä miten en oo aikasemmi käyny kuuntelee tota kappaletta vaikka se onkin pian kaks vuotta sitten julkastu.
Ei helvetti. Eijei. VOI kusipäävittusaatana helvetti perkele. Keksisinköhän enempää kirosanoja tähän enään-
En kirjoittanut paperille enempää. Ruttasin sen palloksi, enkä taitellut sitä kauniiksi origamisydämeksi. Yksi pahimmista peloistani oli käynyt toteen. Purkki lappujen kanssa oli hävinnyt pahvilaatikostani komerosta. Kuka muka sen olisi varastanut? Pengoin pari laatikkoa sen laatikon ympäriltä, jos vaikka olisin laittanut sen väärään laatikkoon, mutten löytänyt purkkia siltikään.
Rojahdin sängylleni makaamaan ja yrittäen käyttää aivosolujani minne purkki muka yhtäkkiä olisi kadonnut. Ärähdin hermostuksissani, kun en saanut vastausta itselleni. "Äiti! Ootko ottanu yhestä pahvilaatikosta komerossa sellasta ruskeeta lasipurkkia jonka sisällä oli origamisydämmiä?" Kysyin huutaen äidiltäni hermoromahduksen partaalla. "Mä en oo hetkeen käyny ylhäällä joten en oo ottanu" Äiti vastasi varmaankin keittiöstä.
Kuka muka purkin olisi ottanut? Ei meillä hetkeen ollut käynyt kukaan. Toin harvoin kotiin ystäviäni, koska en ollut kauhean halukas pyytämään ihmisiä kyläilemään. Varmaan se siitä tuli etten ollut sanonut olevani rikas. En halunnut että ihmiset alkaisivat olemaan ystäviäni sen takia että olisin heidän persoonallinen luottokortti.
Sitten aivoissani välähti. Olisiko Hayeon ottanut sen mukaansa? Olin puhunut sille joskus purkista. Etsin puhelimeni nopeasti käsiini perseeni alta.
<Pöllitkö perkule mun purkkini?
>Ai sen jonka sisällä on origamisydämmiä? Sellanen tummanruskee?
<Joo just se
<Anna takasin mun rakas purnukkani
>En.. Annoin sen Inbinille jo koska päättelin et ne kuuluu sille :>
> Olit tyhmästi kirjottanu sen nimen niiden kaikkien sydämien päälle
>Meinaan aina kirjottaa sydämen kahella ämmällä mut sinne kuuluu vaan yks ämmä
<Harhauduit aiheesta lopussa mut aivan mahtavaa Hayeon.. Nyt sitten toivon ettei Inbin lue niitä tai ainakaan nosta kissaa pöydälle
>Sori.. Ei ollu kunnolla tarkotus mut... Meni jo
> Toivottavasti et oo vihanen mulle.. Tiiän kyl et oon tyhmä jo valmiiks :D
> Tsemppii Inbinin kanssa Jiho!!
> Voin ostaa sulle lohdutukseks ison suklaalevyn
<Sitten ostatkin sen ja annat mulle sen :<
Heitin puhelimeni aggressiivisesti vierelleni ja kirosin hiljaa ystävääni. Toivoin vain ettet lukisi lappuja ja tulisi niiden takia luokseni. Kohta pääsisin pois peruskoulusta, eikä minun tarvisi kohdata enään luokkalaisiani. Ihanaa mutta omalla tavalla kamalaa. Käännyin kyljelleni huokaisten samalla raskaasti. Ei tämä nyt kuulunut suunitelmiini, ei koskaan kuulunut. Veikkaisin että Hayeonin kannattaa juosta huomenna koulussa karkuun minua ja kovaa.
Kaikki olisi ihan hyvin ennen kuin ottaisit asian esiin?
