Kun päätät kirjoittaa pieniä kirjeitä ihastuksellesi post-it-lapuille. Et aio koskaan antaa niitä hänelle, mutta kirjoitat silti. Varovasti taittelet laput origamisydämiksi ja piilotat purkkiin.
Mutta mitä sitten teet kun huomaat purkin hävinneen la...
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Every day, every night I been thinking you and I
-----
Lukuvuosi vain tuntui jatkuvan ja jatkuvan. Sinusta ja Aesunista tuli koulun mieleenpainuvin pari, vaikkette ollutkaan suosittuja. Kaikki tuntui pitävän teistä ja sen aiheuttamana olitte todella avoimia suhteenne kanssa. Olin edelleen ihastunut suhun, vaikka se tekikin kipeää katsoa kuinka oma ihastus on yhdessä jonkun toisen kanssa. Elämä ei aina voi olla reilua.
Päättäjäispäivä meni ihan hyvin. Hyvä todistus ja itkemistä. Ainakin siis minun osaltani tuli itkettyä koska kaveriporukkani erkaantuu ja kaikki lähtevät eri paikkoihin opiskelemaan. En saanut Hayeonia mukaani, mutta onnekseni saan kämppäkaverin jostain kun muutan asuntolaan.
Huomasin tuijottelevan sinua edelleen, mutta en kääntänytkään katsettani muualle. Olet silti yhtä kaunis vaikket pitänytkään minusta takaisin. Aivoni harhailivat kaikkialle tuona päivänä. Sain stipendin oppilastoimikunnassa kun oleskelin. Siellä oli yleensä ihan järkyttävän tylsää, joten pelasin puhelimella suurimman osan kokouksista.
Laahustan uutta oppilaitostani kohti hieman väsyneenä. Jännityksen takia en onnistunut saamaan yöllä kunnolla unta. Toivon ettet ole onnistunut pääsemään samaan kouluun missä minäkin olen nykyään. Et varmaan täällä ole? Se olisi jo pelottavaa.
Onnekseni pääsen turvallisesti koululle ja löydän oikean paikan minne minun piti tulla. Paikalla ei ole paljoa ihmisiä vielä, joten turha vielä yliajatella kaikkea. Ehkä uudet luokkalaiseni on mukavia, eikä valehtelevia juorukasoja? Silmäilen ihmisiä kuin halutakseen katsoa kenen kanssa sitä voisikaan ystävystyä.
En kiinnitä huomiota ihmiseen joka juuri asteli sisälle luokkahuoneeseen. Varmaan joku tylsän oloinen ihminen joka vain on päättänyt lähteä merkonomiksi. Ihminen istuuntuu viereeni, mutten siltikään kiinnitä huomiota tuohon. Näkökenttääni vierii yksinäinen kynä. Päätän olla mukava ja napata kynän lattialta.
Kumarrun ottamaan kynää mutta varmaankin kynän omistaja laskee kätensä samaan aikaan kynään. Nostan katseeni toiseen ihmiseen ja naurahdan itsekseni. Kuinka kliseistä tämäkin nyt on. Edessäni olet sinä, miten onnistuitkaan tulemaan samaan kouluun ja pääsemään samaan luokkaan kanssani?
"haluutko mun sydämen takasin? Se tuntuu liian oudolta pitää sitä ittellään ja osasit pitää siitä tosi hyvin huolta.. Pystytkö vielä korjata sen?"
//Tän tän tää.. Nyt on sitten tämäki kirja/tarina taputeltu loppuun ja kiitos ihmisille ketkä tätä päätykään lukemaan :D
Olis kiva kuulla mielipiteitä tästä tarinasta jos joku vaan viittii kertoa :3
Ei mulla tainnu muuta olla.. Moro ja ehkä törmäillään jossain vielä?
Ps. Itsekästä mainostamista.. Menkää lukee muita mun tarinoita jos kiinnostaa
~ Kiiskutin
Edit. 20.6.2023
Siis en ymmärrä miks ihmiset edelleen tätå lukee mut ei siin mitää väärää oo. Mietinpähä vaan täs miks just tää kun oon kirjottanu tän joskus 2021 ja on ihan hirveen paska, joten jos yhtään kiinnostaa lukee ees vähä parempia tarinoit nii suosittelen mun muita tarinoita kute ööhhh Our first and (last) summer, se on myös tosi lyhyt perjaatteessa ja ihan mukava kai.
