Last Sunshine

Clock tower

Lempeä kesä tuuli heilutti Annikan hiuksia naisen ohjatessa palominoa kohti seuraavaa pysähdystä. Kaviot kopisivat reippaaseen tahtiin kulunutta asfalttia vasten Japanin kävelessä hylätyn kaupungin halki. Izara piti toisella kädellään kiinni Annikan lanteilta toisen levätessä kuluneiden farkkujen peittämällä reidellä. Izaran rastat liikkuivat aavistuksen hevosen askelten tahdissa ja
kaksi oravaa juoksi tien poikki kiirehtien pieneen kuuseen, joka kasvoi keskellä asutusta. Izara selvitti kurkkuaan ja pyysi Annikaa pysähtymään. Nainen istui syvempään ja pysäytti Japanin keskelle tietä. Ei täällä enää mitään autoja liikkunut. Saatikka hirveästi mitään muutakaan.
Izara heitti jalkansa hevosen takapuolen yli ja liukui maahan. Ympärilleen nopeasti vilkaisten nainen asteli kuolleen klikkerin luokse tutkimaan ruumista. Hän polvistui tarttuneen ruumiin viereen samalla, kun Annika nojautui satulan nuppiin.

- Ammuttu jokin aika sitten, Izara totesi nähdessään kuivuneen veren ja luodin reijän sokean otuksen kasvoilla. Izara nousi seisomaan ja asteli hevosen viereen. Annika ojensi jälleen kätensä vetäen lyhyemmän naisen taakseen istumaan ja pyysi Japanin reippaaseen käyntiin ohjatessaan sitä lähemmäs kellotornia joka kohosi kaupungin keskellä. Hevonen asteli tottuneesti auton raatojen keskellä alamäkeen häntäänsä muutaman kerran heilauttaen. Mäestä selvittyään Annika naksautti Japanin taas raville. Lähemmäs tornia päästessään yhden auton raadon takaa paljastui ammuttu juoksian ruumis. Annika hidasti käyntiin vaikka molemmat naiset ovat samaa mieltä siitä, ettei ruumista tarvitse tutkia. Ruumiin kohdalla Izara nojautuu hieman alemmas katsoen vanhan miehen ruumista.

- Edellinen partio on varmaan hoitanut nämä, Izara sanahti suoristautuessaan takaisin Annikan taakse. Hän epäili samaa ja nuo jatkoivat matkaansa. Torni ei ollut enää kaukana.

- Joten.. Paljonko Tariq tiesi tästä selkkauksesta? Annika kysyi pyytäessään Japanilta taas reippaampaa tahtia. Izara tuon takana huokaisi hieman.

- Ei mitään. Tai siis en itse ainakaan sanonut mitään, hän sanahti ottaen toisellakin kädellään kiinni satulassa istuvan Annikan lanteilta. Tuo nyökkäsi hyväksyvästi ja muisteli Tariqin sanoja edelliseltä illalta.

- Tariq ja Adrian molemmat vihjailivat vitusti tän päivän partiosta, Annika sanahti hieman hymyillen. Jätkät osasivat olla ärsyttäviä, mutta silti tärkeitä.

- Tariq perkele, Hannah kirosi veljeään naurahtaen.

- No sun ei sentään tällä kertaa tarvii kuunnella sen valituksia yksinäisyydestä, Izara jatkoi myötäillessään parhaansa mukaan ratsunsa liikkeitä. Annika naurahti toisen sanoille kääntäessää ruunan risteyksestä oikealle.

- Ei oo helppoa löytää kumppania kaupungissa joka on täynnä perheitä, lapsia ja vanhuksia, hän sanahti hymyn pysyessä kasvoillaan. Izara huokaisi ajatukselle

- Eikä varsinkaan kun osa ihmisistä on jumittunut keski-ajalle.

- Ahdasmieliset, Annika tuhahti Izaran vastaukselle ja nuo molemmat naurahtivat. Hän ei voinut ymmärtää minkä takia joidenkin seksuaalisuus kutitti muiden persettä niin paljon. Varsinkin tässä maailman tilanteessa. Eikö noilla tosiaankaan ollut muuta tekemistä, kuin vahtia ketä kukakin pussas ja pani. Torni kohosi korkeana noiden edessä Annikan ja Izaran ratsastaessa pari ovien eteen.
Izara heitti jälleen jalkansa hevosen takapuolen yli ja liukui maahan. Hän vetäisi toisen ovista auki ja Annika ratsasti hevosen tornin sisään. Japan asteli tottuneesti ovesta ja ravisti itseään päästessään sisälle. Annika heitti itsensä hevosen yli ja laskeutui maahan. Hän ojentautui jälleen suureen venytykseen pitkän reitin päätteeksi. Izara sulki oven turvaten sen ja asteli hevosensa luokse. Japan tunki pehmeän turpansa hänen syliinsä ja nainen silitti ruunan pehmeää poskea.

- Kävisitkö kulta kirjaamassa meidät sisään niin puran Japanin sillä aikaa, Izara ehdotti katsoessaan hevosen vieressä seisovaa pariaan. Annika kohotti aavistuksen toista kulmaansa suunnaten kohti portaita, jotka veivät kello tornin ylempiin kerroksiin. Izara alkoi hymyillen purkaa hevosta varusteistaan.