Last Sunshine

Lonely horse

Maria - Annikan nuorempi sisar - istui puiston penkillä iloisesti nauraen. Tom käkätti tytön vieressä lähes kaksin kerroin. Vitsi oli ollut yhtä huono, kuin maailman nykyinen tilanne. Maria heitti letin olkansa yli ja pyyhkäisi siitä karanneet ruskeat haituvat pois kasvoiltaan. Sen todellakin huomasi. Maria oli Annikan sisar. Hän oli vain neljä senttiä sisartaan lyhyempi ja aavistuksen hennompi ruumiin rakenteeltaan. Tästä huolimatta ei tyttö ollut mikään hento keijukainen. Maria oli vasta täyttänyt 17- vuotta eikä tyttö muistanut lähes mitään ajasta ennen tartuntoja. Maria ajatteli asiaa positiivisesti. Hän ei osannut ikävöidä mennyttä maailmaa, kuten monet muut kaupungissa. Hänen mielestään tartunta päivän jälkeen syntyneet olivat kaikista onnekkaimpia. Noilla ei ollut mitään tietoa meneestä maailmasta ja siitä, kuinka helppoa elämä silloin oli. Nuo olivat syntyneet taudin runnomaan maahan ja tämä paska maailma oli kaikki mitä he tiesivät. Joskus Marian kävi sääliksi noita, jotka vielä elävästi muistivat ajan ennen tarttuneita. Ennen kaupunkia ympäröiviä muureja ja kaasu naamareita. Maria käänsi ruskeat silmänsä vieressään istuvaan mieheen.

- Kiitos Tom vielä pelastuksesta, Maria sanoi edelleen hymyillen. Tom huitaisi ilmaa kädellään vaatimattomasti. Maria olisi tehnyt hänelle saman.

- Tyyli olis ollu ainakin parempi, Maria sanahtu aavistuksen vinoillen.

- Haista vittu! Tom huudahti leikisti loukkaantuneena oikean käden lentäessä vasemmalle rinnalle. Sydämmen kohdalle, kuin Marian kommentti olisi saanut sen pysähtymään. Maria nojasi penkin selkänojaan tuon pitkien ruskeiden hiusten valahtaessa nojan taakse. Nainen huokaisi katsoessaan pitkin puistoa juoksevia lapsia.

- Mitähän Annika ja Hannah duunaa, Maria mietti ääneen siirtämättä katsettaan leikkivistä lapsista.
Tom päästää ilmoille suuren huokauksen nojatessaan itsekkin penkin selkänojaan.

- En tiedä, mutta todella toivon että ne sais selvitettyy asiansa partion aikana, Tom sanahti venyttäessään niskaansa.

- Toivottavasti. Ihme teini draamaa. Mistä helvetistä se niiden riita lähti? Maria sanahti kääntäen nyt katseensa Hannahin veljeen, joka oli nostanut vasemman jalkansa oikean päälle.

- Öääm Jesse oli vissiin koittanu flirttailla Annikan kanssa siellä bileissä ja Hannah oli mustis, Tom selitti lyhyesti käsillään pienesti eleillen. Maria murahti turhautuneen oloisena ja kirosi Jessen nopeasti.

- Äh panisin silti, Tom sanahti kierosti virnuillen katsoessaan Mariaa.

- Tom eeiii! Maria huusi kääntyen katsomaan toiseen suuntaan. Molemmat noista nauroivat ratketakseen ja Maria nosti kätensä miehen eteen

- Älä edes viitsi aloittaa valittamista siitä miten oot yksin!

Tom huokaisi dramaattisesti vihdoin saadessaan naurunsa kuriin. Maria pyyhkäisi pölyä pois polveltaan parantaessaan ryhtiään. Tomin ryhti taas valahti huonommaksi tuon huokaisun myötä. Mies pyyhkäisi naurun mukana karanneen kyyneleen pois silmäkulmastaan ja käänsi katseensa kohti harmaata taitavasta. Ilta alkoi pikkuhiljaa hämärtymään ja kaikki päivä partiot olivat palanneet Jacksonin muurien suojaan.

- Maria! Adrianin huuto kuului kauempaan kiinnittäen penkillä istuneen parin huomion. Mies hölkkäsi reipasta tahtia puistoa kohti. Marian kasvoille nousi hymy tuon nähdessä miehen tulevan kohti. Hymy kuitenkin hyytyi nopeasti tytön  nähdessä Adrianin kasvoilla leijuvan ilmeen. Maria nojasi eteenpäin kurtistaen kulmiaan. Tom oli vihdoin suorostautunut ja katsoi nyt paikalle juoksevaa Adriania. Tuon mustat hiukset heiluivat askelten tahdissa miehen hölkätessä penkkiä kohti.

- Adrian mikä on? Tom kysyi toisen päästessä vihdoin kaksikon luo. Adrian katsoi suoraan Mariaa ja vaikka mies olikin juossut ei tuo ollut lainkaan hengästynyt. Huoli Marian sisällä kohosi hänen huomatessaan Adrianin huolestuneen ilmeen.