Duchess - Perintö

XVI

Säpsähdin hereille. Nousin istumaan ja katsoin ympärilleni. Kuulin kaukaa puhetta. Huomasin että Pappa susi oli kyyristynyt maahan ja murisi. Pentu susi inahti ja kömpi syliini. Harmaa susi seisoi vierelläni ja tarkkaili tilannetta.

"Jeesus Vitun Kristus! Sä oot kuule kännis!" Kuulin miehen äänen. Se oli hivenen tuttu. "Haista paska Stefan! En ole kännissä." Toinen mies huusi. He taisivat olla aika lähellä. Stefan. Nimi oli tuttu. "Viina lämmiittäää..." möreämpi mies hoilotti. "Kai meidän täytyy jäädä tänne." Sama mies tokaisi. 

Äänet olivat tuttuja, en muista millää kenelle äänet kuuluivat. "Ei jäädä, kai ne pikku elukat hyökkää uudelleen. Ne seurasi meitä koko matkan. Outoa että ne ovat yhtäkkiä kadonneet." Mies tuumi. Huomasin että olin ryöminyt kuusen alle. Olin piilossa. Minulla oli nälkä eikä aivot raksuttaneet kunnolla. "Näh, Demoneita. Tulee ja menee. Jatketaan matkaa." Toinen huokaisi. Kuulin kuinka nahka rapisi ja kitisi kylmästä ja kuulin kuinka hevoset hirnuivat ja olivat innoissaan.

Stefan.... nimi oli tuttu. Richard? RICHARD! Säpähdin ja säikäytin sudet. Rynnin kuusen alta esiin ja tähyilin ympärilleni. Hevoset eivät olleet kaukana. He eivät ehtineet kauas. Säntäsin juoksuun. Nälkä kurni vatsassa ja olin ihan voimaton. "Richard!!!" Kiljuin ja yritin juosta heidän perään, mutta hevoset olivat nopeita. "Rick!!!!" Kiljuin ja kaaduin. Nousin takaisin pystyyn ja jatkoin matkaa. Yritin juosta mitä jaloista pääsi, kompuroin lumisella tiellä ja jalkoja alkoi särkeä. Katsoin taakse enkä nähnyt susia. Nyt olin ihan yksin. Jatkoin juoksua. Pidin tiukasti kiinni pienestä tunteestani. He olivat täällä! Näin edessäni risteyksen. He olivat pysähtyneet. He olivat liian kaukana kuullakseen. Rintakehään alkoi pistää. Juoksin. Mielessäni vain mylläsi asioita mitä halusin kertoa hänelle. "RICHARD!" Kiljuin ja jatkoin matkaa. Jalat pettivät ja kaaduin naamalleni. Nousin pystyyn ja juoksin. Juoksin liian kovaa. En huomannut että tie oli jäätynyt, liukastuin ja nyrjäytin nilkkani. Kiljahdin ja kaaduin. Vasemman käden  ranne taittui ja siitä kuului inhottava naksahdus. Silmissä sumeni, kipu lävisti kehoni ja uikutin. He ovat luultavasti jatkaneet matkaa. "RICHARD!" Huusin viimeisillä voimillani. Nyyhkytin. Kirosin mielessäni, miksi olin niin tyhmä enkä muistanut. Puristin lunta nyrkkiini. Itkin lohduttomasti. Minua pelottaa kamalasti. Minulta alkoi lähteä taju. Heilahtelin jo tajuttomuuden rajamailla. Kuulin huutoa, ihan kuin ne tulisi jostain kaukaa. Joku kutsui minua. Viimeinen asia jota muistin oli keltaiset silmät.

*****

Olen taivaassa. Täällä on lämmin. Kuulen tulen rätinää. Puhetta.

Säpsähdin hereille. Nousin nopeasti istumaan ja sen seurauksena minua alkoi huimata. Taljoja, lampaan taljoja. Iso huopa. Olin nukkunut. Jouduin paniikkiin. Nousin sängyltä ja yritin mennä ovelle. Oikeajalka petti ja kaaduin lattialle. Kumautin pääni lattiaan ja kiljahdin. Aloin tärisemään hillittömästi. Ovi avautui ja joku säntäsi sisään. Hän laskeutui viereeni ja nosti minut syliinsä. Taistelin vastaan. "Ana, rauhoitu. Se olen minä. Ana, shh, katso minuun." Tuli hyssytti ja nosti kasvojani. Tärisi hillittömästi. En pystynyt tarkentamaan katsettani.

Hän piti minua sylissään. Hän painoi päätäni olkapäätään vasten ja tuuditti minua. "Kaikki on hyvin. Olen tässä." Tunsin olo turvalliseksi. Minulla tuli kylmiä ja kuumia aaltoja. Nostin käteni ja puristin hänen paitansa nyrkkiini. Halusin ankkuroida itseni jonnekkin. "Ana, olen tässä." Hän hyssytti ja silitti hiuksiani. Tärisin yhä. Vikisin ja avasin suuni. Halusin sano jotain. "Rick....?" Kuiskasin. "Olen tässä. Löysin sinut." Hän kuiskasi. Suljin silmät. Hengitin hänen tuoksua sisään. Minulla oli kamala ikävä. Minua itketti.

Kuulin kuinka ovea avattiin. "Ruokaa!" Joku hoilotti ja kuulosti olevan kännissä. "Turpa kiinni Stefan." Richard tiuskaisi. Tunsin hellän kuonon töytäisyn käsivarressani. Inahdin ja käperryin tiukemmin Richardin syliin. Kuulin uikutusta. "Minua nukuttaa." Kuiskasin. "Haluatko syödä ensin?" Richard kuiskasi hellästi ja silitti hiuksiani. Tärisin, en saanut sanaa suustani. Änkytin ja tärisin. Minulla oli niin huono olo. Nyökkäsin lopulta. Stefan laski tarjottimen yöpöydälle ja poistui. Ennen kuin hän ehti sulkea oven, oven raosta ryömi sisään susipentu. Se oli se sama pieni ruipelo. Se uikutti ja istuutui sängyn viereen ja katseli meitä. *Nainen, minä en tykkää karvapalloista.* Sisäinen jumalattareni piiloutui sängyn alle ja mulkoili minua.

Käperryin tiukemmin Richardin syliin. Hän silitti hiuksiani hellästi, minulla oli nälkä mutta minua oksetti. "Syö, kun ruoka on lämmintä, se maistuu paremmalta." Richard tokaisi ja katsoi minua lohduttavasti. "Täytyykö minun syöttää sinua?" Hän naurahti. Läimäytin häntä käsivarteen. Mulkaisin häntä vihaisena.

******

Kuulin hiljaista puhetta. "No, mun mielestä hänet täytyy viedä Mummulle." Kuulin Stefanin kuiskaavan. En kuullut vastausta. "Richard. Mä tiiän että sua huolestuttaa mutta nyt sä et ajattele selkeesti." Stefan jatkoi rauhallisena. Heräsin hiljaa ja kömmin pois sängystä. Avasin hiljaa oven ja jäin seisomaan paikalleni, vaiti. Miehet eivät ollaat huomannut minua. Richard näytti surulliselta ja Stefan huolestuneelta. "Mitä nyt?" Kuiskasin ja Richard kääntyi minua kohti säikähtäneen näkoisenä. Hänen huulet puristuivat yhteen viivaksi ja laski päätään, hän näytti nyt entistä surullisemmalta. "Kuulitko kaikki?" Stefan kysyi. "En." Vastasin totuuden mukaisesti ja katsoin heitä. Stefan nyökkäsi. Oli pitkään hiljaista eikä kumpikaan katsonut minuun. "No?" Rikoin hiljaisuuden. "Mummulla on varmaan joku keino auttaa sinua." Stefan vastasi.
Kiitos.... o.o