Puhuimme pikkutunneille saakka Alinan kanssa, hän ei saanut suutaan kiinni Valtterista. Nyt aamulla yölliset keskustelut tuntuvat typeriltä. Tulen varmasti nukahtamaan tunnille, mikä ei ole hyvä asia ollenkaan.
Laahustan alakertaan ja nakerran näkkileipää hapan ilme kasvoillani. Päätä särkee, eikä buranaa ole vielä ostettu. Markku on ehtinyt jo häipymään hallille, jossa opettaa jotain alle kouluikäisiä luistelemaan. Olisi kyllä masentavaa puuhaa. Saan kaiken lisäksi hankkiutua itse koululle.
Yhä vain jatkuva vesisade on kastellut hiukseni märiksi, kun saavun viime tipassa luokan eteen. Juulia näppäilee puhelintaan kiivaasti.
"Moi", sanon latteasti. Hän kääntää välittömästi katseensa minuun.
"Moi!" Sinisiin silmiin syttyy iloinen katse.
"Yritin etsiä snäppiäsi, mutta en löytänyt sitä millään. En muistanut sukunimeäsi", tyttö selittää hieman nolona.
"Alónso", sanon huvittuneena. "Ei sitä kukaan muukaan tunnu muistavan, ei hätää." Näytän snäppini Juulialle ja hän lisää minut kaverikseen.
"Huh, nyt voin udella sinulta seuraavat tuntisi", hän naurahtaa. "Mutta sinullakin on vissiin matematiikkaa?"
"No on", mutisen matematiikan kirjaa harmistuneena selaillen. En ole koskaan ollut hyvä kyseisessä aineessa. Ainoa asia jonka tunnun osaavan, on geometria ja jakolaskut. Muussa olen kerrassaan surkea.
"Tälle kurssille ei osunut kovinkaan montaa hyvää tyyppiä", Juulia kuiskaa. Hän vilkuilee ympärilleen löytämättä etsimäänsä.
"Ketä hyviä?"
"Sinä nyt ensimmäisenä tulet mieleen, muita ovat Sanna ja Kaisa. Ei täällä muita hyviä tyyppejä olekaan." Juulia vilkaisee taas taakseni, ja jää tuijottamaan sinne. Luon salamyhkäisen silmäyksen taakseni, ja kohtaan vihreät silmät. Niiden katse porautuu minuun, kunnes kohtaa Juulian katseen. Käännyn takaisin Juulian puoleen, joka tuijottaa yhä vain poikaa.
"Oletko varma, ettei tänne ole tulossa muita kiinnostavia tyyppejä, kuin minä, Sanna ja Kaisa?" Juulia kääntyy nopeasti takaisin puoleeni posket rusottaen.
"Okei, Kalle saattaa olla kiinnostava", hän mutisee. "Ja saatan ehkä tykätä siitä, mutta ei sinua sellainen kiinnosta", Juulia mutisee. Hetken päästä hän nostaa katseensa ylös maasta.
"Sori, ei mun pitänyt kertoa. Sä vaan herätät luottamusta tai jotain. Älä kerro tuota kenellekään, mä en halua, että kukaan saa tietää", Juulia katsoo minua anovasti.
"En tietenkään kerro", sanon. Hymyilen hänelle, hän hymyilee takaisin.
"Kiitos."
Hermoni ovat räjähtämispisteessä, voisin repiä kirjani silpuksi. Kaksi kokonaista tuntia matematiikkaa aamusta- mikä voisi olla pahempaa?
"Sinulle pitäisi järkätä tukiopetusta, jotta et repuuta koetta", Juulia sanoo. Hän on minua parempi matemaatikko, ja yritti kyllä opettaa niitä mahdottomia kaavoja minullekin. Siitä ei vain tullut mitään, kuten arvata saattaa. Osaan laskea tahteja ja pysyä rytmissä, mutta että jotain pitkiä laskukaavoja? Ei tule kuuloonkaan.
Paiskaan kirjan lattialle, en halua pitää sitä enää sekuntiakaan kauempaa kädessäni. Juulia nauraa reaktiolleni. Mulkaisen häntä.
"En tarvitse tukiopetusta. En aio hankkiutua matemaattiselle alalle. Haluan päästä vain läpi."
"Ihan miten vain. Minun pitää mennä jo liikuntaan, nähdään!" Juulia lähtee siniset hiukset heilahtaen pois paikalta. Ei kulu aikaakaan, kun Jasmine astelee korkokengissään eteeni. Eikö riitä, että hän on luultavasti yli 170 senttinen? Ja korkokengät? Ihan tosi.
YOU ARE READING
Promise me your love || suomeksi
Romance"Ei prinsessa antaisi sammakolle kallisarvoisia käsiään lämmitettäviksi", Valtteri sanoo hiljaa. "Katsotaanko?" Valtteri ojentaa minulle käsiään, ne jäävät ilmaan vailla kosketustani. "Mitä minä sanoin." Katseemme kohtaavat, ne eivät ole enää täynnä...
