"Et vastannut taaskaan puhelimeen", sanon astuessani entistäkin kylmempään huoneeseen.
"Soititko?" Markku vilkaisee puhelintaan, mutta ei saa sitä auki. "Varmaan sammunut." Huokaisen turhautuneena ja vedän käden tummien hiusteni lävitse.
"Onko sinulla antaa avaimia, jos lähden talolle?" Kysyn avaimen kuvat silmissäni kiiluen.
"Olen pahoillani, mutta minulla on ainoat avaimet, ja niissä on mukana auton avaimet", Markku sanoo irrottamatta katsettaan papereista. Hän ponnahtaa pian ylös niin nopeasti, että tuoli on kaatua.
"Olen myöhässä, treenit alkavat muutaman minuutin kuluttua!" Ovi käy, ja jään yksin huoneeseen. Turhautuminen kylmään ja tähän halliin saa minut liikkeelle. Marssin ulos rakennuksesta kylmään ulkoilmaan ja lähden etsimään kauppaa.
Ei tarvinnut kävellä montaakaan tienväliä, kun huomaan edessäni K-marketin. Kiirehdin sen ovista sisään ja suuntaan matkani kohti karkkihyllyjä. Kuten tavallista, ne olivat näkyvällä paikalla. Suklaat jätän suosiolla huomiotta, en voi ymmärtää niitä, jotka saavat jopa kokonaisen rivin tungettua suuhunsa. Pahojen kaakaomössöjen sijaan otan Tutti Frutteja, ja häivyn kassalle.
Kun tulin takaisin hallille, ei ollut vaikeaa suunnata kaukalolle. Sieltä kuuluu kiekon mäiskettä ja Markun huutamista. Hän oli kai ennen minun adoptoimistani hyväkin valmentaja, oli Kanadassa maailman mestareiden kanssa tekemisissä. Minua hän ei ole onneksi koskaan pakottanut jäälle.
Kapuan katsomoon ja käperryn kauimmaiseen nurkkaan istumaan polvet rintakehää vasten. Tässä jäähallissa ei ole muutakaan lämmintä kuin minä, ja hampaani kalisevat edelleen. Otan puhelimen esille ja selailen sitä hajamielisenä natustellen karkkejani.
"Linnea, tule katsomaan treenejä!" Markku tulee väliajalla luokseni ja huitoo kohti kaukaloa, josta hikisiä poikia nousee pois. Puren huultani, ehkä voin tällä kertaa katsoa ihan vain Markun takia. Hänkin on katsonut minun konserttejani, vaikka tiedän, ettei musiikki kiinnosta häntä pätkän vertaa. Ainoa laulu jota hän laulaa, on suomen kansallislaulu, jota hän on hoilannut jopa unissaan.
"Hyvä on." Laahustan kaukalon laidalle istumaan ja laitan Africaa soittavat AirPodit korviini. Hymähtelen hauskoille sanoille. Jos keskityn musiikkiin, saatan unohtaa kylmyyden, ehkä tämän kaukalonkin. Soittolista lähtee pyörimään, kappaleet vaihtuvat. Kotona laulaisin mukana, mutta en missään tapauksessa julkisella paikalla. Korkeintaan musiikin tunnilla muiden mukana. Ja sekin oli Laitilassa, ei Savulahdessa.
Pojat menevät takaisin kaukalolle, he syöttelevät kiekkoa toisilleen. En ole koskaan ollut hyvä luistelussa, etelässä tuskin koskettiinkaan mokomiin kapistuksiin. Olen säästynyt kaatumisilta kovalle jäälle, ehkä siksi en olekaan murtanut koskaan luitani.
Treenit menivät ohi, mutta karamelleja oli yhä vain jäljellä. Lähdin hieman muiden jälkeen pois kaukalon katsomosta. Kuulokkeet yhä korvilla tallustelen kohti pääovia. Jään seisoskelemaan mahdollisimman kauas tuulettimista, jotka puskevat kylmää ilmaa sisälle.
Säpsähdän rajusti, kun joku tökkää olkapäätäni. Käännän katseeni vihreisiin silmiin- Markku.
"Joko lähdemme?" Kysyn helpotusta äänessäni.
"Joudun jäämään vielä muutamiksi tunneiksi, Anna lähti linja-autolla kotiin. Ajattelin, että saatat haluta jostain kyydin?" Katson Markkua kummissani.
"Mitä sinä oikein höpiset?"
"Kelpaako kyyti vai ei?" En osaa tulkita Markun ilmettä. Päädyn nyökkäämään epävarmana kohtalostani.
"Hienoa! Minä järkkäsinkin sen jo!" Kulman takaa astuu mustaan huppariin pukeutunut hahmo.
"Terve vaan", Valtteri sanoo ja nostaa katseensa minuun. Hän katsoo ensin Markkua, sitten minua. Hänen kulmansa painuvat yhteen.
"Tuota... onko Linnea sinun tyttäresi?" Hän kysyy typertyneenä.
YOU ARE READING
Promise me your love || suomeksi
Romance"Ei prinsessa antaisi sammakolle kallisarvoisia käsiään lämmitettäviksi", Valtteri sanoo hiljaa. "Katsotaanko?" Valtteri ojentaa minulle käsiään, ne jäävät ilmaan vailla kosketustani. "Mitä minä sanoin." Katseemme kohtaavat, ne eivät ole enää täynnä...
