Taivaalta tihuttaa vettä, kun kävelemme Valtterin kanssa rinnatusten kohti kauppaa. Kuu on peittynyt harmaiden pilvien taakse, sormeni ovat visusti taskuissa piilossa kylmältä.
"Sinä laulat hyvin", Valtteri sanoo rikkoen hiljaisuuden.
"Pitäisin enemmän rehellisistä sanoista", totean harmistuneena.
"Minähän puhun totta!" Valtteri tuhahtaa.
"Ethän." Valtteri pysähtyy, hän kääntyy puoleeni.
"Miksi sinä uskot vain negatiiviset asiat, joita sinusta sanotaan?" Valtterin silmät ovat mustat, mistään ei tule valoa, joka toisi ruskean sävyn esiin.
"Ne ainakin ovat totta." Jatkan matkaani, mutta Valtteri tarttuu kiinni ranteeseeni.
"Älä karkaa." Hän katsoo minua suoraan silmiin, enkä voi pitää perhosia poissa vatsastani. Saisivat häipyä, kaikki.
"En minä karkaakkaan, sinä vain pysähdyit." Valtteri huokaisee syvään, hänen kasvoillaan risteilevät monet tunteet.
"Pitääkö minun kehua sinua jokaisena päivänä, jotta ymmärrät, ettei vain negatiivisia asioita pidä sisäistää?" Hän kysyy. Pudistelen päätäni. "Mitä sitten teen kanssasi?"
"Olet normaalisti? Olet kuin muidenkin kanssa. Kyllä minäkin olen vain tavallinen ihminen."
"No etkä ole. Olet ihmeellinen Linnea, joka on pudonnut taivaasta tähän maanpäälliseen helvettiin tuomaan valoa elämääni." Valtteri virnistää sanojensa päällisiksi, ja vedän hänet mukanani kauppaan.
"Turpa tukkoon", sihahdan hänelle. Kaupassa on lämpimämpää kuin ulkona, mistä olen kiitollinen. Sieppaan ostoskorin kasasta ja menen hyllyköiden väliin Valtteri perässäni.
"Ei sitten mitään kauhean epäterveellistä, pelkään, että kaunis vatsalihasrivistöni voisi kadota kuin tuhka tuuleen", hän sanoo ja saa minut nauramaan.
"Miten olisi mahdollisimman paljon juustoa, suklaata, energiajuomia ja eineksiä?" Kysyn viattomana.
"Kuulostaa hyvältä jos sinä syöt ne, minulle voisi olla porkkanoita ja kurkkuja", Valtteri sanoo tutkien salaatteja.
"Luulin että olet ihminen, etkä marsu!"
"Niinhän minä olenkin! Haluan vain syödä terveellisesti", virne leviää pojan kasvoille, kun hän vetää sipsipussin hyllyköstä. "Voin ehkä tehdä muutoksen marsujen ruokavaliooni, jos lupaat laulaa minulle."
"Tämä on ilmeistä kiristystä", tuhahdan. "Syö vain niitä kuivattuja heiniäsi, mutta minä en sinulle laula!"
"Entä jos lauletaan yhdessä?"
"Mitä sinä muka laulat?"
"Tuu mun vaimoksein, sitkeä sydän, thousand years-"
"Muita, kuin rakkauslauluja?" Valtterin ilme muuttuu harmistuneeksi.
"Siinäpä vasta hyvä kysymys." Huokaisen ja alan lappamaan ruokia koriin.
"Mitä ne muut laittavat täytteiksi?" Valtteri pysyy hiljaa, vaikka katson häntä anovasti. Kun hän ei vastaa mitään muutamaan minuuttiin, luovutan.
"Hyvä on, laulan sinun kanssasi haluamiasi lauluja, kun palaamme takaisin Ellalle. Nyt saat kertoa mitä he haluavat täytteiksi, tai palaan kysymään heiltä." Valtterin kasvoille leviää omahyväinen hymy.
"Hyvä. He haluavat kinkkua, ananasta, jauhelihaa, fetaa, tomaattia, herkkusieniä ja motsarellaa." Lähden seikkailemaan ympäri kauppaa, koska Valtteri ei tee elettäkään kiirehtiäkseen pois.
"Ja mitä sinä haluat pitsaasi?" Kysyn ostoskoria roikottaen. Onko joku liimannut sen pohjaan tiiliskiven, vai miksi se painaa niin paljon?
"Minä otan mitä jää. Mitä sinä laitat?"
YOU ARE READING
Promise me your love || suomeksi
Romance"Ei prinsessa antaisi sammakolle kallisarvoisia käsiään lämmitettäviksi", Valtteri sanoo hiljaa. "Katsotaanko?" Valtteri ojentaa minulle käsiään, ne jäävät ilmaan vailla kosketustani. "Mitä minä sanoin." Katseemme kohtaavat, ne eivät ole enää täynnä...
