It leaves a mark

1

8.46

Niko astui studiolle, katseli ympärilleen ja otti huikan kädessään olevasta redbullista. Muut eivät olleet vielä tulleet, joka oli epätavallista. Jos joku oli myöhässä, se oli useimmiten juuri Niko.

Hän tallusteli sohvalle ja istui siihen avatessaan puhelimensa muistion. Uuden biisin sanat kaipaisivat vielä hieman hienosäätöä. Niko pyöritteli mielessään lyriikoita "Overcome, overcome.." mutta ei päässyt puusta pitkään, kun Joel pelmahti sisään. Hän syöksyi ovesta kuin tuulispää ja kaatoi sen vieressä olevan roskiksen. Joel kirosi hiljaa ja kurkottautui vastahakoisesti nostamaan sen.

"Kuka helvetti on laittanu kaljatölkin roskikseen?"

Niko nosti päätään sohvalla ja vastasi:

"Se on virolainen, ei siinä oo panttia."

Joel tuhahti, otti aurinkolasit päästään ja lysähti Nikon viereen sohvalle.

Muukin jengi alkoi ripotellen saapua paikalle. Kun Tommi astui sisään, hän oli melkein astua roskikseen, jonka Joel oli huomaamattaan nostanut keskelle kulkuväylää.

"Mitä hel.....", Tommi sanoi, ja uurteet hänen otsassaan kielivät ärtymyksestä. Ärtymys kuitenkin hävisi, kun Tommi sai hetken kuluttua käteensä rumpukapulat ja alkoi naputella rytmiä vasten studion pöytää.

20 minuuttia oli kulunut, ja kaikki muut olivat saapuneet paitsi Joonas. Joel tuli vessasta ja huomattuaan että Joonas puuttui edelleen hän kysyi:

"Where's the tiger?" Niko kohautti olkapäitään. Aleksi kääntyi Nikon puoleen.

"Muistiksä muuten tuoda sen mun lompakon minkä unohdin eilen teille?"

"Ai perkele se jäi autoon. Käyn hakees sen", Niko sanoi ja nousi sohvalta.

"Kato samalla näkyyks sitä Joonasta", Joel sanoi hänen peräänsä.

Päästyään rappukäytävään, Niko tilasi hissin. Hän selasi samalla puhelimellaan Instagramia ja oli keskittynyt Måneskinin uuteen julkaisuun, kun ovi aukesi. Joonas astui ulos hissistä kiire kantapäissään, ja törmäsi suoraa päätä Nikoon. Hän otti tukea Nikon käsivarresta, ettei kaatusi ja huudahti:

"Hui saatana!" samalla kun Niko pyysi anteeksi tuntemattomaksi luulemaltaan henkilöltä.

"Porko! Missä helvetissä sä oot ollu?" Niko tiukkasi tunnistettuaan henkilön bändin kitaristiksi.

Joonas naurahti ja sanoi "Unohin laittaa herätyksen", pitäen edelleen kiinni Nikon kädestä. Virnistys Joonaksen naamalla leveni, kun hän kysyi:

"Et kai sää vaan huolissas ollu?" Niko tuhahti, viitaten Joonasta kävelemään rappukäytävää eteenpäin, Aleksin lompakon täysin unohtaneena.

"Ei susta ikinä tiiä", Niko sanoi.

"Nyt on osat vaihtunu", Joonas huomautti "sun pitää antaa mulle fyysistä lämpöä." Niko pysähtyi ja jäi katselemaan Joonasta keskittyneesti ikäänkuin miettien, kuinka rangaistuksensa antaisi. Niko ei nähnyt Joonaksen silmiä aurinkolasien takaa rappukäytävän pimeydessä, mutta jos hän olisi nähnyt, hän olisi todennut niiden vaeltavan pitkin kasvojaan, aina hiusrajasta leukaan asti. Hiljaisuutta oli kulunut useita sekunteja, kun Niko viimein liikahti. Juuri silloin aukesi kuitenkin ovi heidän vieressään ja Ollin ääni hihkaisi:

"Löytyhän se kadonnukki lammas, tulkaa ny sisälle sieltä käytävästä." Joonas palautti nopeasti kasvonsa peruslukemille. Hän ei ollut edes huomannut, että oli alkanut hymyillä. Hän asteli hitaasti lampsien studion ovesta sisään Nikon jäljessä.

Nikon hiukset kiilsivät auringossa, joka siivilöityi ikkunoista eteiseen. Joonaksen katse lukittui niihin, kun hän kuuli tutun melodian soivan kaiuttimista.

Oh this love of mine, love of mine

Silloin Niko kääntyi toiseen huoneeseen, kimmellys hävisi ja Joonas jäi yksin eteiseen.

Let it die!

—————————————————————