It leaves a mark

3

Vinkki: Lue myös ne kohat missä on pätkiä biiseistä, pääset paremmi tarinaan kiinni :)

                        ------------------------------

Next week:

1.16

Musiikki soi. Valot välkähtelivät. Joelin kaverit olivat raahanneet bändin mukaansa jonnekin landelle, jossa oli juhlat vanhassa puutalossa. Kun Niko katseli maisemia heidän ajaessaan paikan päälle, hänestä tuntui kuin heitä olisi tahallaan yritetty johtaa harhaan. Eksyksiin metsään, jossa jokainen puu ja jokainen mutka näytti täysin samalta kaupunkilaisen silmään.

Juhlissa oli enimmäkseen nuoria. Jos ei kaikki niin todella moni oli myös juovuksissa. Nikonkin kädessä oli kaljatölkki, josta hän joi aika ajoin tarkkaillen muuta väkeä välillä sumentuvin silmin. Tommi oli selvä, koska hän oli kuski.

Meno ei ollut riehakasta. Musiikki oli melko hidasta. Ehkä nää on perinteiset maaseutubileet, Niko ajatteli.

Niko otti taas huikan tölkistään. Juomaa valui leualta rinnuksille, kun Niko mittaili katseellaan Joonasta, joka hoippui tanssilattialla tiukoissa farkuissaan. Askel haparoi hänen tanssiessaan, mutta vain vähän. Vaaleat kiharat tippuivat silmille.

Hetken katseltuaan Niko ei voinut enää vastustaa kiusausta. Nyt oli aika testata, onko Joonaksen käytös häntä kohtaan muuttunut. Hän lähti kulkemaan kohti tätä, väistellen parhaansa mukaan tielleen tupsahtelevia tanssivia ja nauravia ihmisiä. Joonas huomasi hänen tulonsa ja seurasi kuinka Nikon mustan hatun liepeet lähenivät väkijoukossa.

Vihdoin, muutamaa tönäisyä ja hiprakkaista anteeksipyyntöä myöhemmin he seisoivat kasvotusten. Biisi vaihtui ja Arctic Monkeysin Do I Wanna Know -biisin alkutahdit kumisivat tanssijoiden korviin.

Have you got color in your cheeks?

Great, upee biisivalinta, Niko ajatteli.

Joonas työntyi häntä kohti ja kysyi kovaan ääneen melun yli:

"Tanssitaanko?"

Niko vastasi nappaamalla Joonasta kiinni tämän lanteilta ja painautumalla kiinni tämän rintaan.

So have you got the guts? Been wonderin'  if your heart's  still open And if so I wanna know what time it shuts Simmer down an' pucker up, I'm sorry to interrupt

Hetken kuluttua Joonas laittoi kätensä Nikon hartioille ja työntyi ulospäin katsoakseen tätä käsivarren mitan päästä. Niko ei kuullut mitä hän sanoi, mutta luki tämän huulilta sanan "Vau". Molemmat hymyilivät toisilleen ja samassa tuntematon poika tönäisi Joonasta, joka astui Nikon varpaille hakiessaan tasapainoa.

"Ai saatana", Nikon suusta pääsi ja he molemmat kihersivät naurusta.

"Ei meiltä oikein tää hitaampien biisien tanssiminen luonnistu", Joonas totesi. Niko puri huultaan ja sanoi:

"Tää biisi loppuun, okei?" Joonas nyökkäsi.

Pian heidän takaansa kuului tuttua käkätystä. Joel ja Aleksi pyrkivät väkijoukun lävitse heitä kohti. Nikon ja Joonaksen katseet kohtasivat, he molemmat ajattelivat samaa.

"Karkuun!" Joonas kailotti ja he syöksyivät tanssijoiden lomaan. Jotta he eivät eksyisi toisistaan, Niko tavoitteli Joonaksen kättä ja sai siitä otteen. Joonas kääntyi katsomaan häntä pilke silmäkulmassaan. Pienen hetken ajan he näkivät vain toisensa ja toistensa innosta loistavat silmät jotka näyttivät pysähtyneen kaiken keskellä.

Pian Joonas kuitenkin käänsi päänsä johdattaakeen heidät ohi suuren tanssijajoukon. He pääsivät ulos tanssilattialta ja löysivät tiensä eteiseen. Ulkorappusilla Niko näki vilaukselta vielä vaalean horisontin jossa aurinko oli juuri laskenut, mutta päätti sittenkin keskittyä askeliinsa, ettei kaatuisi rähmälleen kostealle ruoholle.

He juoksivat pihan läpi kuin äidin valvovan silmän alta karanneet pikkupojat, ja päätyivät talon vieressä kasvavaan metsään. Aleksi ja Joel eivät olleet seuranneet heitä, ja he olivat yksin hämärässä, ympärillään vain puita ja pensaita. Musiikki kuului edelleen vaimeasti talosta, joka näkyi heidän vasemmalla puolellaan.

Pojat tasasivat hengitystään, kun molemmat katsahtivat yhtäaikaa heidän yhteen lukittuihiin käsiinsä. Tässä sitä oltiin. Vihdoin. Sama tuttu Joonas vierellään, Nikon suupielet nousivat pieneen voitonriemuiseen hymyyn. Kaikki oli niin kuin ennen. Silti Niko ei voinut karistaa päästään tunnetta, joka kertoi tämän kerran olevan erilainen.

Niko moitti itseään siitä, kuinka juhlahumussa ja erään tietyn juoman siivittämänä tuntee itsensä rohkeammaksi kuin onkaan. Kädestä kiinni ottaminen oli ollut uhkarohkeaa kaiken sen jälkeen, mitä viime viikkoina on tapahtunut.

"Eeh..", Niko ehti sanoa, ennen kuin Joonas keskeytti hänet.

"Kuuletko?" hän sanoi osoittaessaan sormellaan talon suuntaan. "Meiän tanssibiisi ei oo vielä loppunu."

Niko tosiaan kuuli edelleen biisin vikoja tahteja.

Do I Wanna Know if this feelin'  flows both ways Sad to see you go, was sorta hopin' that you'd stay Baby, we both know that the nights were mainly made for sayin' things that you can't say tomorrow day

Nikon poskia alkoi kuumottaa. Joonas kahmaisi tämän kainaloonsa ja alkoi hyräillen keinahdella musiikin tahdissa. Pimeässä Niko näki juuri ja juuri Joonaksen silmien kiiltävän. Hän tuijotti niitä kuin hypnotisoituna ja havahtui pian siihen, että ne tulivat koko ajan lähemmäs.

Joonas tuli koko ajan lähemmäs.

Pian he olivat niin lähekkäin, että tunsivat toistensa lämpimän hengityksen viilenevässä illassa. Joonaksen käsi nousi hitaasti Nikon kylkeä pitkin tämän kaulalle.

Talolta kuului kuinka biisin viimeiset tahdit särähtivät:

Do you want me crawlin' back to you?

ja Joonas sulki tilan heidän välillään.

                                      - - - - - - -