It leaves a mark

5

3 days later:

19.57

Niko nojasi asuntonsa ulko-oveen. Hän oli kotiutunut kärsittyään jälleen yhden päivän piinallista välttelyä ja pahan olon tunnetta.

Treenit studiolla olivat olleet kamalia viime aikoina. Joonas ei ollut puhunut Nikolle, eikä Niko hänelle. Kumpikaan ei noteerannut, että toinen oli huoneessa ja kumpikin esitti välinpitämätöntä.

Bändin muista jäsenistä Joel huomasi tilanteen muita paremmin. Monta kertaa päivässä hänen katseensa sahasi Nikon ja Joonaksen väliä mietteliäs ilme kasvoillaan. Hän ei kuitenkaan puuttunut siihen, Joel luotti poikien hoitavan itse omat ongelmansa parhaimmaksi näkemällään tavalla.

Nikon voimat olivat lopussa. Hän luisui hitaasti ovea pitkin lattialle istumaan.

No niin.

Bisse.

21.39

Niko oli juonut, paljon. Hänen ajatuksensa olivat kuitenkin kirkkaita tyhjennettyjen tölkkien määrään nähden. Niko oli viimein päättänyt tehdä jotain. Viime päivien käytös ja apaattisuus alkoi riittää, eikä häntä huvittanut kitua enää hetkekään tiedottomuudessa.

Aiemmin hän oli yrittänyt vältellä tätä, asian kohtaamista. Nikoa esti ajatus siitä, pahentaisiko hän vain tilannetta. Haavat olivat vielä tuoreita, eivätkä ne olleet ehtineet alkaa kuroutua umpeen. Niko pelkäsi satuttavansa itsensä vielä pahemmin, mutta samaan aikaan myös nykytilanne jäyti häntä yhtä lailla.

Lopulta hän päätti ettei asian annettaisi enää olla. Pelot on kohdattava, tavalla tai toisella. Asiaa oli kuitenkin lähestyttävä niin, ettei Joonas pääsisi livahtamaan tilanteesta liian pian.

Kun Nikon jääkaapin viimeinenkin kaljatölkki lojui tyhjänä lattialla, hänen suunnitelmansa oli valmis.

18.24

Treenit olivat juuri loppuneet. Joonas oli Nikon suunnitelman kannalta onneksi vielä paikalla, kun melkein kaikki muut olivat lähteneet.

Vain Olli viivytteli enää eteisessä. Hän huikkasi Nikolle, joka norkoili keittiön ovella katsellen salaa Joonasta, joka oli nostanut jalat sohvan selkänojalle.

"Aiotteko te nyt selvittää tän jutun?" Olli kysyi kuiskaten viitaten Joonakseen.

Niko hämmästyi, hän luuli että vain Joel oli kiinnittänyt huomiota heidän kireään ilmapiiriinsä.

Olli tuhahti Nikon hämmästyneelle ilmeelle ja sanoi:

"Älä viitti. Kaikkihan sen huomaa, että teillä, jotka yleensä ootte ku liimattu toisiinne, on jotain hämminkiä." Olli katsoi Nikoa merkitsevästi astellessaan takaperin ovelle päin. "Tsemppiä" hän muodosti sanan huulillaan, näytti peukkua ja katosi rappukäytävään.

Nikoa alkoi äkkiä jännittää. Oli tullut aika vihdoin selvittää kaikki.

Joonas makoili edelleen sohvalla, jalat ilmassa, kun Niko astui ulos keittiöstä. Hänet nähdessään Joonas hätkähti, nosti jalkansa alas ja sanoi:

"Mä luulin ettei täällä oo enää ketään."

Niko kohautti olkapäitään, ja istui tuolille Joonasta vastapäätä. Joonaksen kasvot olivat pelästyneet. Niko oli varma, että sama tunne paistoi myös hänen omilta kasvoiltaan vaikka hän yritti peitellä sitä. Oli tullut aika kohdata asia, ja sanoa se ääneen.

"Miks sä välttelet mua?" Niko kysyi napakasti, yrittämättä edes kierrellä.

Joonaksen pelästynyt ilme vain syveni, kun hän vastasi hitaasti:

"En mä..." Nikon ilme sai hänet kuitenkin vaikenemaan. Oli turha yrittää kieltää sitä, he molemmat tiesivät sen olevan totta. Niko jatkoi:

"Miks sä oot tommonen?" Hän ei enää peitellyt turhautuneisuuttaan. Kun Joonas ei vastannut, Niko päätti syöksyä päätä pahkaa syvään päähän.

"Miksi sä kuukausi sitte lopetit kaiken kanssakäymisen mun kanssa? Miksi sä sen rappukäytävä aamun jälkeen nolostuit puhuessas mulle? Miksi sä suutelit mua sielä landella ja miksi sä lähdit pois? Miksi sä et puhu mulle enää?" Tässä vaiheessa Niko melkein huusi. Ei huutanut, se ei kuulunut hänen tapoihinsa, mutta melkein.

Niko katsoi Joonasta, joka ei näyttänyt saavan sanaa suustaan. Yhtäkkiä Joonas nousi ylös, mutta Niko oli valmiina. Hän syöksyi Joonasta kohti, nappasi tätä vyötäröltä, istutti takaisin sohvalle ja meni itse hajareisin tämän päälle.

"Vastaa." Joonas näki kuinka Nikon silmät leimusivat, kun tämä istui hänen päällään antamatta hänen liikauttaa itseään laisinkaan. Lopulta Joonas sopersi:

"Mu-mun oli pakko."

                     -------------------------------