Bussi numero 13

Luku 1. VittuXDXDXD

Minä lensin. Lensin taivaiden halki yli kauniiden niittyjen. Olin kevyt kuin höyhen. Katsoin oikealle. Näin ehkä maailman upeimman ihmisen. Taylor Lautner lensi minun kanssani. Se tuntui niin epätodelliselta, mutta siinä minä olin. Kunnes äitini pilasi kaiken.

"Sara! Ylös nyt, tai myöhästyt treeneistä!" rasittava äitini huusi oven läpi. Ihmettelin usein sitä, ettei hän tuntunut kärsivän keski-iän kriisistä, vaikka hänen ikänsä hipoi viittäkymmentä. "Äitii... Mähän sanoin jo päivällä, etten mä mene sinne, jos se lutka on siellä", muistutin. "Sinun on jo korkea aika oppia työskentelemään erilaisten ihmisten kanssa. Eikä se uusi valmentaja voi nyt niin kamala olla", äiti saarnasi. Ennen kuin hän ehti tuomaan esille muita epäkohtia luonteestani, annoin periksi. "Hyvä on!", kivahdin. "Meen sinne, mutta en voi sit luvata, et käyttäydyn!" Hän selvästi tajusi, ettei hän nyt parempaan pystynyt, joten sain rauhassa korjata nukkuessani pörröön menneen tukkani. Vaatteet minulla oli jo päällä, joten nappasin vain sählykamppeet ja häivyin.

Ulkona oli jumalattoman märkää, joten Converseni kastuivat läpimäräksi, ennen kuin edes ehdin pois kotikadulta. Tunsin asuvani Venetsian rumemmassa versiossa, sillä kadut muistuttivat ennemminkin pieniä, matalia jokia. Bussipysäkille oli onneksi lyhyt matka. Vähemmän onnekasta oli se, että bussi ei ollut vielä saapunut. Tyypillistä. Miksei Kuopion liikenteen autot koskaan kulje ajoissa?

Turhautuneena vedin puhelimen esiin ja tekstasin Liljalle, parhaalle kaverilleni, joka myös harrasti sählyn pelaamista. Sanoin myöhästyväni ja syytin julkista liikennettä sietämättömästä tilanteestani. Hänen vastauksensa oli sietämätön. Kuinka hän kehtaa? Se yksi helvetillinen kirjain, joka aakkosissa on j:n ja l:n välissä, riitti hänen mielestään vastaukseksi.

Katsoin kelloa. Se oli vartin yli, vaikka bussin olisi pitänyt olla paikalla jo viittä yli. Miksi minulle aina käy näin?

Ajovalot lähes sokaisivat minut ensin. Mutkan takaa oli tulossa bussi. Mutta se bussi ei ollut se, mitä odotin.

Bussin numero oli 13. Ainakaan ei 666, sillä se olisi jo ollut outoa. Se pysähtyi juuri eteeni. Huomasin, että se oli täysin tyhjä lukuunottamatta kaljupäistä kuljettajaa. Kun katsoin numeron vieressä olevaa tekstiä, huomasin, että bussi veisi minut juuri oikeaan paikkaan! Minua kuitenkin pelotti. Mitä jos bussi ajaisikin eri reittiä, enkä tajuaisi painaa stop-nappia?

Rauhoitin itseni, kun huomasin kuljettajan katsovan minua avoimen oven läpi. Minua kävi häntä hieman sääliksi. Ajella nyt yksikseen pitkin vetisiä katuja pimeässä. Puristin bussikorttia tiukasti kädessäni, kun nousin sisään. Ovet sulkeutuivat takanani ja istuin ensimmäiselle paikalle. En ollut huomannut, etten suinkaan ollut ainoa matkustaja.