Bussi numero 13

Luku 5: VittuXDXDXD

Istuin paikoillani kuin liimattuna penkkiin. Minun piti muistuttaa itseäni hengittämään. Sillä hetkellä olisin melkein mieluummin kuollut siihen paikkaan. Tai herätä pahimmasta painajaisestani. Saim kylmiä väreitä, kun nainen kosketti minua. Hänen sormensa olivat pitkät ja valkoiset. Toistaiseksi hän vain istui siinä kuin odottaen minun aloittavan keskustelun. En todellakaan halunnut sanoa mitään kauniille mutta karmivalle naiselle.

Nainen siirtyi minua lähemmäs laskien toisen kätensä polvelleni. Sain vilunväristyksiä. Purin hammasta. En tiennyt, mitä minun pitäisi sanoa tuolle kaunottarelle, joka tuntui lähentelevän minua. En tehnyt sille mitään, sillä bussin muut matkustajat lähes varmasti olisivat aavemaisen naisen puolella, jos syntyisi tappelu. Toisaalta jos tappelu syntyisi, minut saatettaisiin jopa heittää ulos bussista! Kannattaisiko se kuitenkaan? Enhän tiennyt, missä bussi parhaillaan oli. Toisaalta se olisi bussista pois pääsemisen arvoista, sillä pelkäsin kuollakseni.

Yhtäkkiä edessäni istuva mies ponnahti seisomaan. Hätkähdin säikähdyksestä. Hänen kalju päänsä heijasti niiden harvojen valaistujen kattovalojen loistetta. Vaikka miehellä ei ollut hiuksia, hänellä oli aika komea parta. Eniten huomiota kiinnitti miehen jalat. Tai jalka. Oikeassa jalassa ei ollut nilkasta alaspäin mitään. Ihan kuin hän joku tai jokin olisi repinyt sen irti. Kuului laahaava ääni, kun mies liikkui käytävällä.

Hän pysähtyi sen kauniin naiseen viereen ja murahti jotain hänen korvaansa. Nainen veti syvään henkeä, katsoi minua sekunnin ajan erityisen tarjasti ja kuiskasi jotain miehelle. Keskustelivatko he minusta? Kuka mies ylipäätään oli ja mitä hän teki siellä? Keitä bussin matkustajat olivat ja mitä he tekivät siellä? Päässäni pyöri noin miljoona eri kysymystä, kun mies tarttui naista ranteesta ja veti hänet kovakouraisesti käytävälle murahtaen raivokkaasti. Nainen sanoi jotain, mutta hän puhui niin hiljaa, etten kuullut. Sitten mies nyökkäsi.

Ennen kuin ehdin huokaista helpotuksesta, mies istui viereeni. "Miksi sinut otettiin kyytiin?" hän murisi. Miksi hän minulta kysyi? Eikö kuljettaja tietäisi paremmin? "E-en tiedä", änkytin vastaukseksi. Minusta tuntui, että mies kuristaisi minut, jos en vastaisi hänelle tai olisin muuten hankala. "Perkeleen kuljettaja", mies manasi. "Tee olosi kotoisaksi. Tulet viettämään täällä loppuelämäsi ja kuolemanjälkeisen elämäsi." Sillä hetkellä tein päätöksen. Yrittäisin puhua serkulleni tai vanhalle ystävälleni. Kerrankin löysin jotain positiivista. He olivat minun kanssani.