Sekasin susta

-1-

Camilla:

Katselen bussin ikkunasta, kun taivas repeää kahtia ja alkaa satamaan rankasti. Ukkonen jyrähtää kovaan ääneen ja pian sen jälkeen salama iskee taivaan halki. Kiroan mielessäni. Olin tyystin unohtanut katsoa tämän päivän säätiedotukset.

Painan bussin stop-nappia, huikkaan vaimeat kiitokset kuskille ja hyppäsin ulos sateeseen.
Alan juoksemaan parin kymmennen metrin päässä sijaitsevaa kerrostaloa kohde. Päästyäni ovelle, jonka yläpuolella komeili vilkkuva B lamppu, kaivan märkien kollareideni taskun uumenista avainnauhan, jossa roikkuu ylpeästi Kelalta saama sateenkaari avaimenperä.
Kädet täristen kylmästä avaan b-rapun oven ja lähden kävelemään portaita pitkin omaan kämppääni.

Kellahdan sohvalleni kuivat sekä puhtaat yövaatteet päälläni. Villasukat olivat jalassa lämmittämässä vaikka mikään talvi vielä ollut. Villasukkien käyttäminen oli minulle kumminkin tapa, jopa kesällä sillä olin aikamoinen vilukissa.

Hetken lämmitettyäni viltin uumenissa kurottauduin ottamaan sohvapöydältäni kemian kirjani. Olen päättänyt alkaa tarpeeksi aikaisin lukemaan yo-kokeisiin.

Vartin ehdin lukea ennenkuin ovikello alkoi soida. Aavistin jo ketä siellä olisi sillä vain yksi ainoa ihminen rimputti ovikelloa noin. Ähkäisten nousin avaamaan ovea.

"Morjensta!" Miehen pää pomppaa esiin ovenraosta säikäyttäen minut. "Siis mitä tää nyt on? Ooks menos jo nukkumaan? Älähän nyt, mulla on kaikkee kivaa mielessä!" Paras kaverini Sebastian hyppelee asuntoon pälpättäen kuin mikäkin kana. "Onks sul kahvii~?"

Menen sebun perässä keittiöön. "On ja joo, pitäis saada unirytmi takasin." Ystäväni kääntää katseensa minuun.

"Ja ei tule kuuloonkaan. Sä lähdet mun kanssa tänään yhtiin bileisiin. Ilmasta juotavaa ihan hitosti! Kävelymatkan päässä, no ei nyt ihan mut kumminki!" Sebastian kertoo innoissaan ja jättää kahvin teon sikseen ja jatkaa matkaansa olohuoneessa sijaitsevalle vaatekaapilleni. Hän vetäisee mustan hameen sekä hopeisen paljetillisen topin kaapin pohjalta ja ojentaa ne minulle.

"Eiku oikeesti. En oo mitenkään kauheen biletuulella", huokaisen ja heitän vaatteet sohvalleni. Sebastian ei luovuta vaan heittää ne minulle takaisin ja jatkaa kaapin kaivamista.
Kohta hän tulee seisomaan eteeni valkoisten tennareideni kanssa. "Saat laittaa nämä", hän ehdottaa ja käskee vaihtaa vaatteet.

"Ei käy."

"Joopas."

"Ei."

"Ostan sulle kahvii?"

"Juhla mokkaa?"

"Kyllä."

"Okei, mä tuun", lupaudun ja vetäisen housut jalastani pois.

Kyytimme saapuu tasan kello kymmenen ja olemme bileissä varttia yli. Kiitokset kuuluvat kaahailevalle Sebun serkulle Petrille.
Petri on muuten aivan mahtava tyyppi ja seurustelee Marjatan, hyvän ystäväni kanssa.
Ne kaksi ovat kyllä näyttävä pariskunta.
Aina mätsäävät värikkäät vaatteet sekä iloinen hymy päällä.
Huulilleni nousee aina automaattisesti hymy, kun ne kaksi tulevat juttelemaan.

Noustuamme autosta korviini kantautuu kova ääninen musiikki. Ikkunoista välkkyy monen värisiä valoja ja ihmisiä on ulkona asti.
Menemme sisälle taloon ja eteemme tupsahtaa
ilmeisesti bileiden järkkääjä.

"Moi, tervetuloa! Ilmasta juotavaa on vielä ja Benjamin toivottaa teidät tervetulleiksi", mies sanoo nopeasti ja katoaa pois. Tuo ei kyllä ollut Benjamin.

"Tiesitkö?" kysyn vieressä seisovalta Sebulta. Hän pyörittää päätään, mutta sitten kohentaa ryhtiään.

"Vai, että Benskun bileet. Tästä tulee hauskaa. Nyt vihdoin on minun tilaisuuteni näyttää sinulle miten taitavasti saan vedettyä hänet kaapista ulos", Sebastian nauraa ilkikurisesti ja lähtee tanssilattialle lanteitaan hetkutellen.

Okei, vedimme vetoa. Sebastian on 120% varma, että Benjamin, koulun suosituin poika, on homo. Jos hän on oikeassa, olen sitten viisikymmentä euroa köyhempi.

"Hei, Camilla! Tuu pelaa!" Herään ajatuksistani, kun kuulen nimeni huudettavan.

3 shotin, 1,5 siiderin sekä puolen vodkapullon jälkeen vessassa käynti kuulostaa taivaalta.
Joten kompuroin pää pyörällä vessaa päin.
Silmissä sumenee välillä, mutta pissahätä pitää hereillä.

Viimein ollessani vessan edessä painan kahvaa alaspäin ja avaan oven. Järkytyksekseni se ei ole tyhjä.

Lavuaarin päällä istuu blondi tyttö haarat levällään ja sininen mekko puolessa välissä mahaa. Pinkit pikkaritkin lojuvat maassa.
Hänen edessään seisova mies housut kintuissa on ensimmäinen, joka reagoi tulooni.

"Mitä helvettiä?!" Hän sihahtaa. Tyttö kääntää myöskin katseensa ovelle päin. Hän säikähtää nähdessään minut ja alkaa vetämään mekkonsa helmaa alaspäin.

"Heii, vesssa ei oo mikään yleinen panopuisto... joillakin ois oikeesti vessuhätä. Hetkinen, mitä tää on? Uus jätkä vai?" sanat vain tulvivat suustani, osittain sammaltaen. Katson tyttöä virne huulilla.

'Minää meenen kertomaan poikaystävällesii, että siiinää peetäät' rallattelen lapsellisesti mielessäni.

"Haista vittu, Camilla! Löydä uus vessa!" Veronica, vitun paska, sylkäisee sanat suustaan.

"Okei okei, rauhotu. Mä meen", kerron heille rauhoitellen samalla sulkien oven. Kuuluu vain klik ja he ovatkin jo lukinneet oven. Vitun Veronica.

Kävelen tunkkaisesta talosta ulos huono-olo mylläten vatsassani. Juoksen pusikkoon nopeasti vetäen hameeni ylös.
Tehtyäni tarpeeni lähden takaisin sisälle etsimään Sebastiania.
Mustat pisteet kumminkin yllättävät minut ensimmäisellä portaalla. Uusia tulee tokalla ja kolmannella näkökenttäni on aivan mustana.

Tunnen kehoni tömähtävän maahan ja silmieni sulkeutuvan.

***

Heii, hirvee halu on ollu kirjoittaa tästä aiheesta kirja ja viimein sain aikaiseksi aloittaa :)

Kiitosta jos annat tälle tarinalle mahdollisuuden :3

<3