Olen etsinyt sinua

Luku 2: Ero (Liam)

"Huomenta, sinäpä heräsit aikaisin tänään" isä hämmästelee syödessään samalla aamupalaa pikkusiskoni Mollyn kanssa. "Meillä on tänään vuosipäivä Alexin kanssa, niin halusin herätä aikaisin, jotta voidaan viettää koko päivä yhdessä" istun pöytään napaten sämpyläkorista isän leipoman tuoreen kaurasämpylän. "Sepäs kuulostaa mukavalta! Viethän mukanasi terveiset minulta Alexille" isä hymähtää pyyhkien samalla Mollyn sotkuista suuta. "Tietysti! Mutta mitäs te ootte Mollyn kanssa suunnitellut tänään?" kysyn, voidellen sämpylääni. "Meidän pitää käydä kaupungilla, kun Mollyn ystävällä Hazelilla on syntymäpäivä ensi viikolla ja Molly haluaa ostaa hänelle lahjan jo hyvissä ajoin. Jos tarvitset kyytiä, voit tulla siinä samalla" isä selittää. "Kiitos, mutta pitää vielä katsoa, mitä Alex on ajatellut" jatkan aamupalani syöntiä haaveillen samalla Alexista ja tulevasta päivästä hänen kanssaan.

Aamupalan jälkeen kerään pöydästä omat, sekä isän ja Mollyn astiat ja suuntaan tiskaamaan niitä. "Olisinhan minäkin voinut tiskata ne" isä ei ikinä kehtaa ottaa apua vastaan, joten olen päättänyt tarjota sitä hänelle kysymättä. Siitä asti, kun äitini kuoli keuhkosyöpään, isäni on hoitanut kaiken yksin. Molly tuskin muistaa paljoa äidistä, sillä hän oli silloin vasta niin pieni, kun äiti kuoli. Nykyään hän on kuusivuotias.

Olen yrittänyt tarjota isälleni apuani, mutta kuten mainitsin hän ei ole hyvä ottamaan sitä vastaan. Hän tekee jo kahta työtä elättääkseen meidät, mutta meillä on silti rahaongelmia. Yksi ainoa hyvä asia on se, että äidin kuolema toi isää ja minua lähemmäksi toisiamme, kun olemme joutuneet avautua toisillemme paljon enemmän. Isä on aina ollut sinut homouteni kanssa ja jopa auttanut minua treffailussa, sekä tinderin selailussa. "Anna mä hoidan tiskit ja Mollyn, niin mee sä kattoon vaikka telkkaa ihan rauhassa" hoputan isää lähtemään ja lopulta hän lähtee hymähtäen olohuoneeseen. "Molly mee valkkaan meille nuket valmiiksi, niin tuun leikkimään sun kanssa, kunhan saan tiskit tiskattua" hymähdän nähdessäni ilon Mollyn kasvoilla, kun hän kuuli, että leikkisin hänen kanssaan nukeilla.

Asetin viimeisen lautasen kaappiin ja kuivasin käteni, jonka jälkeen lähdin Mollyn huoneeseen. Ovi oli hieman raollaan, mutta koputin siihen silti, jotta hän ei säikähtäisi tuloani. "Kop kop, joko valitsit mulle nuken?" istahdan lattialle Mollyn viereen, joka innoissaan kaivelee nukkeja laatikosta. "Mä aattelin, että sä voit leikkiä tällä mun lempparilla niin mä voin ottaa jonkun vähän huonomman" Molly ojentaa lempinukkensa minulle ja alkaa etsiä itselleen nukkea. "Joko päätit mitä me leikitään näillä?" kysyn hymyillen, Mollyn samalla yhä etsien itselleen sopivaa nukkea. "Mä ajattelin, että me voitais leikkiä kuninkaallisia" Molly sanoo innokkaana. "Eli prinssi rakastuu kauniiseen prinsessaan ja sitä rataa?" naurahdan. "Ei kun prinssi rakastuu prinssiin niin, kun sä" Molly hymyilee ja nostaa laatikosta toisen miesnuken. Katson Mollya ja nukkeja hymyillen ja liikutun hieman. Olen niin iloinen siitä, että perheeni rakastaa minua sellaisena kuin olen.

Leikimme Mollyn kanssa nukeilla äänekkäästi, kun tunnen puhelimeni värisevän taskussani. "Leiki vaan rauhassa, Alex soittaa, niin vastaan tossa ulkopuolella" suuntaan käytävälle ja suljen oven perässäni. "Moi kulta, mitäs sä?" vastaan puheluun iloisesti. "Moi, olisko sulla aikaa nähdä tossa kohta?" Alexin äänestä päätellen hän on äskettäin herännyt. "Joo totta kai, missä nähdään?" kysyn. "Jos nähdään keskuspuistossa tunnin päästä?" hän ehdottaa. "Okei, nähdään siellä!" lopetan puhelun ja alan heti kuvitella olisiko hän voinut järjestää minulle jonkinlaisen yllätyksen. Ilmoitan ovenraosta Mollylle käyväni nopeasti juttelemassa isälle ja palaisin sitten hänen luokseen. "Hei isä, moneltako ootte menossa sinne ostoksille?" lähestyn isää, joka pitkästä aikaa rentoutuu television ääressä. Sen näkeminen sai minut hymyilemään. "Ei olla vielä sovittu, joten jos sulla on joku ajatus niin kerro vaan" isä kääntää volyymia alemmas, jotta kuulee minut paremmin. "Alex soitti ja pyysi minut keskuspuistoon kahdeksitoista, niin pääsenkö kyydillä sinne? Voin kyllä pyöräilläkin, jos se on liian pian" hymyilen. "Totta kai pääset kyydillä. Lähdetään ajamaan tuossa varttia vaille" isä ilmoittaa selaillen tv-kanavia. "Selvä, kiitos isä" olin lähdössä takaisin Mollyn huoneeseen, kun isä kutsui minua vielä takaisin. "Liam, olen sinusta äärimmäisen ylpeä ja haluan, että tiedät sen. Rakastan sinua ja äitisikin rakastaa ihan äärettömästi, vaikka ei olekaan itse kertomassa sitä sinulle" isän sanat saivat kyyneleen tipahtamaan poskelleni. "Mäkin rakastan sua isä. Ja äitiä myös. Vaikka se ei oo ite kertomassa sitä, niin mä oon täällä kertomassa sille, joka ilta" pyyhkäisen kyyneleeni pois ja vilautan isälle hymyn ennen kuin palaan Mollyn huoneeseen.