Olen etsinyt sinua

Luku 13: Paluu todellisuuteen (Ethan)

Istuimme autossa matkalla kohti valoseremoniaa, joka pidetään ilmeisesti keskustan aukiolla. "Oliko teillä hauskaa pulkkailemassa?" Liamin isä kääntyy meihin, minkä jälkeen kääntää katseensa takaisin tiehen. "Oli todella hauskaa. Pylly kyllä vähän kipee kaikista kaatumisista" Liam naurahtaa minunkin nauraessa. "Ajattelin, että sen valoseremonian ohella otetaan jotkut annokset siitä lähi grillistä, kun Molly valitteli tuossa jo nälkäänsä niin se ruoka menisi muuten aika myöhään" Liamin isä selittää. "Okei, kuulostaa hyvältä" Liam sanoo kääntäen iloisen katseensa minuun. Hän näyttää niin komealta hymyillessään. Tartuin häntä kädestä ja aloin ihailla maisemia samalla sivellessäni hellästi hänen kämmenselkäänsä. Mielessäni pyöri aina välillä huominen paluu kotiin, mutta yritin parhaani mukaan olla ajattelematta sitä, sillä halusin nauttia täysillä tästä elämästäni ennen kuin piti palata takaisin siihen toiseen..

Liamin isän etsiessä keskustasta parkkipaikkaa pystyin jo nähdä rakennusten välistä pilkottavan erivärisiä valoja. "Liam kato tonne" osoitan valoja Liamille, joka alkaa kurkottaa olkani yli nähdäkseen ne. Hetken päästä löydämme paikan autollemme ja lähdemme aukiolle ihastelemaan kauniita valoja. Liamin isä lähtee samassa tilaamaan meille ruokaa läheiseltä grilliltä meidän jäädessä vahtimaan Mollya. "Kattokaa!!" Molly osoittaa sateenkaaren väreillä värjättyjä jääpuikkoja. "Wow!!" ihastelemme puikkoja yhteen ääneen.

Hetken päästä Liamin isä palasi annosten kanssa ja istuimme penkille syömään samalla ihastellessa valoja. Syötyämme kiersimme aukion ympäri, jotta näkisimme kaikki valot ja illan hämärtyessä aukion keskeltä lähetettiin muutama ilotulite taivaalle valoseremonian päätteeksi. Kiedoin käteni Liamin ympärille ja ihastelin taivaalle leviäviä värejä. Valoseremonian jälkeen palasimme autoon ja suuntasimme takaisin mökkiin, jossa Liamin isä laittoi saunan lämpiämään samalla, kun vei Mollyn jo nukkumaan, sillä tällä oli ollut pitkä päivä. "Minä menen lukemaan Mollylle iltasadun niin menkää te vaan jo saunaan. Tulen sitten teidän jälkeenne, niin saatte olla ihan rauhassa" isä ilmoittaa lähtiessään Mollyn kanssa makuuhuoneeseen.

"Tässä olis sulle pyyhe" Liam ojentaa minulle punaisen pyyhkeen valitessaan itselleen sinisen. Vaatteiden riisuminen jännitti minua hieman, vaikka tiedän olevani fyysisesti hyvässä kunnossa. Ehkä minua pelotti, etten syystä tai toisesta miellyttäisi Liamia.. "Daamn sä oot komee!" Liam kiertää katseellaan minut läpi useaan kertaan, mikä saa minut punastumaan. "Jos mä oon komee, niin sä oot veistos. Siis kato ittees!" tunnen kuinka Liamin lihasten katselu sai otsani kuumottamaan. "No siinä tapauksessa sä voit olla onnekas, että tää veistos on vain sun ihailtavissa" Liam flirttaa ja siirtyy suihkuun. Isken hänelle silmää ja suuntaan viereiseen suihkuun peseytymään ennen saunaan menoa. "Tosta saa pefletin ja tuolla on löylytuoksua, jos sellanen kiinnostaa" Liam esittelee tarvikkeita ja suuntaa sitten edeltä saunaan minun jäädessä valikoimaan sopivaa tuoksua. Lopulta päädyn valitsevaan havunneulasen ja suuntaan kaatamaan sitä löylyveteen ja riennän itsekin lauteille.

"Ootko miettinyt huomista kotiin palaamista?" Liam kysyy viskaten lisää löylyä kiukaaseen. "Välillä, mutta enimmäkseen oon yrittänyt olla miettimättä, sillä haluun nauttii tästä elämästä täysillä" selitän päätyen samalla kuitenkin miettimään huomista. "Etkö sä oo ajatellut vaikka muuttaa omilles, niin sun isä ei pystyis vaikuttaan sun tekemisiin?" Liam kohauttaa olkiaan. "Vaikka mä muuttaisin toiselle puolen maapalloa, niin se ei estäis isää määräilemästä mua.. sillä on musta jo aika tiukka ote.. ja se on vaikutusvaltainen, joten se vois keksiä halutessaan mun pään menoksi, vaikka mitä.." harmistelen. "Miten luulet, että meille käy kun palataan?" Liam vaikuttaa pelokkaalta. "Vaikka isä olis mitä mieltä niin mä en aio päästää sua enää käsistäni. Mä tykkään susta enemmän kuin mistään.. ensimmäistä kertaa tuntuu, että mun elämällä on tarkoitus.." selitän herkistyneenä. "Mä lupaan, etten oo lähdössä minnekään. Mä oon sun tukena, vaikka sun isä lukitsis sut oikeeseen häkkiin" Liam rientää halaamaan minua matkalla suihkuun. "Kiitos, Liam" rutistan käteni tiukemmalle, kunnes päästän irti ja riennämme molemmat pesulle.

"Joko te lopetitte?" isä saapuu huoneesta juuri, kun poistumme kylpyhuoneesta. "Joo mekin ollaan aika väsyneitä tästä päivästä ja huomenna on taas aikanen aamu. Nauti sä kuitenkin saunasta. Hyvää yötä" Liam nappaa vaatteemme mukaan ja suuntaamme sitten yläkertaan makuuhuoneeseemme. Vaihdamme yövaatteet tai siis boxerit jalkaan ja käymme pesemässä hampaamme. Rojahtaessamme sängylle huomaan kattoikkunasta pilkottavan kirkkaanvihreät revontulet. "Liam kato tonne!!" osoitan kattoa ja huomaan Liamin lumoutuvan revontuliin heti. "Mä oon aina haaveillut näkeväni revontulet" Liam hämmästelee. "Ne on niin kauniit, mun silmissä on ollut lähiaikoina ihan liikaa kauniita asioita" flirttaan ja huomaan Liamin kääntyvän hymyillen minuun. Katsomme hetken toisiamme silmiin, kunnes suutelemme. Innostuimme jälleen suutelemaan enemmän ja lopulta minä olin Liamin päällä suutelemassa tämän kaulaa ja ylävartaloa. Liam taisi kuitenkin huomata epävarmuuteni ja kokemattomuuteni, kun hän käänsi meidät ympäri ja otti itse ohjat. Tilanne oli yksi elämäni ihanimmista hetkistä. Asia josta olin aina haaveillut, mutta olin piilottanut sen osan itsestäni täysin. Sessiomme oli pitkä, intohimoinen, kiihkeä ja hikinen. Sen loputtua olimme molemmat niin puhki, että nukahdimme lähes välittömästi toistemme syleilyyn.

Aamumme kului kiireisissä tunnelmissa, sillä lentomme lähtee parin tunnin päästä ja meidän piti vielä pakata tavaramme ja siistiä mökki. Kaikkien yhteistyön ansiosta saimme kuitenkin kaikki tehtyä ajallaan ja ehdimme juuri sopivasti lentokoneeseen. Matkalla kuuntelimme jälleen Liamin lempimusiikkia kuulokkeista. Yritin välillä vilkuilla Mollyn tabletilta katsomaa elokuvaa, mutta näyttö oli niin himmeä, etten erottanut mitään. Liamin isä taas luki lehtilokeron valikoimaa läpi ja välillä saattoi torkkua niskatyynyllä. Liamin perheen katselu toi mieleen oman perheeni, joka oli varmasti jo huomannut poistumiseni.. Isä ei ole ikinä iloinen, jos olen rikkonut hänen sääntöjään..

Saavumme lentokoneen pihalle pitkän lennon jälkeen ja jäämme odottamaan taksin saapumista. Kuljettajan saavuttua asetamme laukkumme takakonttiin ja suuntaamme ensin jättämään minua ja sen jälkeen Liam perheineen palaa omaan kotiinsa. "Kiitos ikimuistoisesta reissusta kaikille! Yritetään nähä mahollisimman pian. Ja onneks meillä on puhelimet" kumarrun suutelemaan Liamia viimeisen kerran ennen kuin nappaan laukkuni ja suuntaan varovasti kohti ulko-ovea. Ennen kuin ehdin edes ajatella kotiavainta, ovi aukeaa ja isäni seisoo vihaisena sen takana. "Ethan missä ihmeessä sinä olet ollut! Ja täysin luvatta! Miksi et voi totella sinulle asettamiani käskyjä!" isä nykäisee minut sisälle ja sulkee oven perässä. "Koska sun säännöt on ihan perseestä! Miksi sä et halua, että oon onnellinen! Mua ei vois vähempääkään kiinnostaa periä sun tyhmiä rahoja ja arvoja ja olla yhtään sellainen kuin sä! Mä haluaisin, että mulla olis isä joka kannustais mua oleen sellainen kuin oon eikä käskisi elämään elämää, jonka ite toivois mulle!!" valutan kyyneleitä lattialle tunnepuuskan vallassa. "Olit siis sen pojan kanssa kuhertelemassa, vaikka kielsin sinua lähtemästä huoneestasi!!" isä ei välitä mistään mitä juuri sanoin. "Entä, jos olinkin! Tajuatko, että mulla oli elämäni paras viikonloppu! Kerrankin sain olla oma itseni, enkä mikään sun ja Quinnin sätkynukke! Miksi sä et hyväksy mun homoutta! Suvun jatkaminen ei onnistu vaan heteroilta!" yritän parhaani mukaan takoa järkeä isäni päähän. "Sinä et tajua, mitä minusta ajatellaan piireissäni, jos he kuulevat minulla olevan homoseksuaali poika.. He nauraisivat silmät päästään" isä tiuskii. "Mua ei vittuakaan kiinnosta sun piirit! Tää on mun elämä, isä...Ehkä sun aikanas homous oli rikos, mutta nykymaailmassa se on yhtä normaalia kuin on olla heterokin.. Jos sä haluat lukita mut mun huoneeseen niin fine, mutta fakta on se, että en tuu poistuun sieltä koskaan, sillä tää "mielenhäiriö on pysyvä. Mä en jaksa enää elää tällasta elämää.. ja mä tarkoitan sitä tosissani.."" ääneni alkaa väristä kaikesta itkusta ja pelosta, jota käyn läpi. "Huomenna klo. 16 päivällinen. Tuo se poika, onko selvä. Haluan tavata hänet, jotta voin edes millin yrittää ymmärtää sinua" isä vaikuttaa leppyneen yhden prosentin. "O..o..oikeastiko?" ihmettelen. "Kello on jo paljon. Mene huoneeseesi nukkumaan. Lola-Rose tekee aamiaisen kahdeksaksi" isä kääntää katseensa pois ja lähtee kävelemään omaan huoneeseensa.

Suuntaan huoneeseeni hämmentyneenä äskeisestä. Mikä ihme sai isän lopettamaan huutamisen ja järjestämään illallisen.. Ehkä viimein sain mielipiteeni avoimesti esille ja hän tajusi jotakin.. Jatkoin miettimistä sängylläni samalla kirjoittaen Liamille pitkän viestin äskeisestä tilanteesta sekä huomisesta illallisesta. "Wow, oon tosi ylpee susta!! Nähään siis huomenna klo. 16 :*" Liamin vastaus oli ihanan kannustava ja sitä minä juuri tarvitsinkin. Kiedoin käteni puhelimeni ympärille ja suljin silmäni miettien Liamia ja yhteistä viikonloppuamme. Toivon enemmän kuin mitään, että isäni hyväksyisi meidät, jotta voisin olla hänen kanssaan avoimesti.. Se on ainut asia, mitä haluan elämältäni tällä hetkellä.