I promise you (Niall horan fanfic in finnish)

Luku 1

Luen rauhassa kirjaani sängyllä kun veljeni Louis astuu huoneeseeni. "Louis mitä olen sanonut että koputa ensin kun tulet tänne?" huokaisen ja nousen sängyltä hätistämään pojan pois. Kun olen työntänyt louisin pois huoneestani joku tarttuu minua käsivarsista ja lähti juoksemaan takaovelle. Tunnen lentäväni suoraan uima-altaaseen. Kuulen naurua pinnan yllä ja mulkaisen viittä poikaa jotka nauravat mahakippurassa maassa joten päätän vähän heittää vettä heidän päälleen ja nousen samalla ylös altaasta. "Louis et oo tosissas" sanoin. Pojat eivät tehneet muuta kuin nauroivat

Nimeni on Kyla Tomlinson ja olen 19-vuotias. Tiedätte varmaan jo kuka on veljeni... Asun siis Louisin ja hänen bändikavereiden kanssa saman katon alla. Elämäni on tavallaan tälläistä. Louis on huippusuositussa bändissa jotka saavat kierrellä ympäri maailmaa toisin kuin minä... homehdun vain kotona

"Kyla tule syömään" Kuulen Liamin huutavan. Missä vaiheessa Liam on siirtynyt keittiöön. Äskenhän hän oli tuossa maassa nauramassa. "Venaas hetki tuun sitte ku oon saanu kostettuu Louisille ja taidan vaihtaa vaatteet samal." huudan takaisin ja katson Louisia murhaavasti ja poistun huoneeseeni. kun saan vaatteet vaihdettua juoksen vessaan ja täytän ison ämpärin täyteen vettä ja hiippailen se kädessä veljeni luokse. "Kyla mitä sä teet?" märkä Harry kysyy takaani. "Näät pian" minä sanon virne kasvoillani. kaadan Louisin päälle puolet vesistä ja loput Harryn päälle. Kun hoidan hommani kävelen ylimielinen hymy kasvoillani keittiöön. Harry tulee entistä läpimärkänä keittiön ovensuulle. "Okei nyt rauha maahan" Niallin uninen ääni kuuluu olohuoneen puolelta josta hän tulee keittiöön Saatan ehkä punastuakin samalla. Olen ollut aika kauan ihastunut Nialliin mutta olen ollut hiljaa asiasta. Huokaisen syvään ja tajuan hetken päästä että tänäänhän on koulua. "Pojat mä lähen nyt!" Huudan ja nappaan puhelimeni ja auton avaimet ja lähden ajamaan koululle.

Koulu ei tavallaan edes kiinnostanut minua mutta onhan minun sitä pakko käydäkkin, jos en ajatellut homehtua kotona. En ole koskaan ollut tälläinen että haluaisin kouluun. Pääsen koulun pihaan, nousen autosta ja kävelen suoraan kaapilleni. Tämäkin vielä, olen tietenkin myöhässä tunnilta ja hiukseni ovat vielä märät aamusta. Koputan oveen ja opettajamme tiukkapipo mutta ei-niin-välittävä neiti Stars avaa oven. "Missäs sitä ollaan oltu kun noin märät hiukset?" Hän kysyy pilkallisesti mutta en jää kuuntelemaan vaan sujahdan hänen kätensä alta luokkaan ja istun paikalleni. Ainiin voi hitto nyt on koe ja en ole lukenut siihen, en sitten yhtään.

joo eli en oo ny varma mite tää o onnistunu kirjotetuks ja toivon et te lukisitte tätä :D kiitti jo etukäteen jos tätä ees luetaan