Onko tää rakkautta? | Jiko |

"Puhelin jäi.." | luku 3

Joonaksen nk

Katson ovea jonka Niko paiskasi juuri kiinni. Miksi sanoin hänelle niin ilkeästi. Ei tämä ole hänen vika, olen aina niin päällekäyvä kännissä.

Pääsen ajatuksistani eroon kunnes ovikelloni soi. Menen avaan sen.

"Mitä sä täällä teet" Sanon tylysti edessä seisovalle miehelle.

"Puhelin jäi.." Niko vastaa ja kävelee suoraan ohitseni makuuhuoneeseen.

Suljen oven ja kävelen makuuhuoneen ovelle. Nojaan ovenkarmiin siten ettei Niko pääse makkarista pois.

"Noh... Nähään sitte treeneissä" Hän sanoo ja on kävelemässä ohitseni pois makuuhuoneesta, mutta laitan käteni hänen eteen. Astun seisomaan hänen eteen.

"Mun pitää nyt mennä" Niko sanoo ja yrittää lähteä uudestaan mutta en päästä.

"Me puhutaan nyt!" Ilmotan itsevarmasti ja katson Nikoa suoraan silmiin.

"Mitä nyt? Aijotko taas haukkua mua ja mun parisuhteita" Niko sanoo turhautuneena ja laittaa kädet puuskaan. Mikä vittu häntä vaivaa?

"Anteeks..." Sanon alakuloisena ja siirrän katseeni Nikon silmistä maahan.

"Joonas.." Hän sanoo. Siirrän katseeni takaisin häneen.. "Ei sun tarvii pyytää anteeks tää on mun vika.." Hän jatkaa.

"Älä syytä ittees tästä oon ite niin päällekäyvä kännissä..." Vastaan hänelle melkein itkien. Miksi olen näin heikko?

"Mä nautin siitä usko pois.." Niko sanoo vihjailevasti ja astuu lähemmäs.
Astun itsekin hiukan lähemmäs häntä.
Nyt olemme hyvin lähellä toisiamme.

Näen kun Nikon kasvot tulee lähemmäs. lähemmäs. ja lähemmäs.
Käännän kasvoni niin ettei hän voi suudella minua.

"Nii sulla oli kiire.." Sanon että hän lähtisi.

"Ei mulla oo.. enää" Niko vihjailee ja kääntää kädellään kasvoni häneen päin.

Hän suutelee minua mutta iroittaudun siitä heti. Tämä tuntuu väärältä.

"Etkö tykkää? Parempi ois.." Hän vihjailee taas. Minua ahdistaa.

Hän suutelee minua ja ottaa niskastani kiinni jotten voisi perääntyä. "Niko..." mumisen suudelman välistä. "Niko hei tää.." Sanon paniikissa mutta turhaan. Hän vain tiukentaa otettaan.

"NIKO!" Saan melkeen huudettua. Se auttoi. Hän iroittautui suudelmasta ja perääntyi. Näin hänen silmistään että häntä kaduttaa.

Käännän kasvoni äkkiä sivulle ettei hän näkisi vetisiä silmiäni.

"Joonas anteeks mä en-" Hän on sanomassa mutta keskeytän hänet.

"NIKO VOITKO VAAN MENNÄ!?!" Huudan hänelle murtuen kyyneliin sanomani jälkeen.

Nikon nk

Katson Joonasta yrittäen miettiä miten korjaan tilanteen ja lohdutan tuota surunmurtamaa miehenalkua jota niin rakastan..

"Joonas mä luulin että tykkäsit siitä.." Sanon. Aivan mahtavaa Niko, et sitten mitään muuta keksinyt.

"Näytänkö mä vittu siltä että mä tykkän siitä?" Hän sanoo melkein huutaen ja astelee ulko-ovelle. Kävelen perässä. Hän avaa oven ja näyttää kädellä rappukäytävää.

"Tiiän että tein väärin mut eiks nyt kannattas selvittää tää..." Sanon ja katson Joonasta joka välttelee katsekontakia..

"Siinä on ovi.." Kuulen hänen sanovan. eikai ole muutakaan vaihtoehtoa..

"Tuutko treeneihin" Kysyn ennekuin kävelen rappukäytävään. Olen oven edessä ettei sitä saa kiinni.

"Entiiä.." Joonas sanoo ja työntää minut sitten ovenraolta ulos paiskaten sen nenäni edestä kiinni. Katson hetken ovea ja lähden kävelemään kerrostalon rappusia alas.

Mahtavaa Niko! Näin sen pitikin mennä.. Halusit lohtuseksiä ja nyt seisot tässä hirveän syyllisyydentuskan painamana. Toivon että Joonas antaa anteeksi ja tulee treeneihin tänään.

——

Vihdoin säin tän kirjotettua❤️