Yhdessä loppuun asti

Luku 10

Taehyun

Katson pitkään Cosmoa ja taputan ystäväni selkää, joka seisoi ymmällään oikealla puolellani.
"Te siis olette etsimässä jotain esinettä ilman tietoa miltä se näyttää?" Vedessä kököttävä vieras merenmies toistaa selityksen jälkeen naurahtaen.
Nyökkäämme empien. Päätimme yhdessä olla kertomatta viidennestä toverista, jota emme ole nähneet kissamaisen olennon jälkeen. "Olemme matkanneet pitkään ja eväistä on enää jäljellä vain muutama marja." Soobin kertoo vakavana. "Emme ole syöneet kunnolla moneen päivään, varmaan viikkoon" Lisään tuntien vatsani kouristelevan tyhjyyttään. Yeonjun ja Hueningkai pysyvät hiljaa katsellen jalkojaan tai kauempana sijaitsevaa tornia, heidän hieman kalpeat ja väsyneet kasvot jääden mieleeni. Nälkä oli aivan käsinkosketelvissa.

Cosmo oli myös hiljaa kaiken kuulemansa jälkeen. Pojan kasvot kirkastuivat, kun hän päätti ehdottaa meitä mukaansa.
"Meiltä löytyy ruokaa vaikka kuinka ja nähtävää sitäkin enemmän! Ja muutenkin, olette matkanneet tänne asti saadaksenne jonkinlaista apua, voisitte levähtää joksikin aikaa" Tämä selittää vilkaisten, kuinka seisoskelemme jalkoja välillä ravistellen. "Pieni hetki" Soobin sanoo ja vetää meidät hieman syrjemmälle keskustelemaan. Hän kysyy mitä mieltä asiasta olemme, sekä siitä kuinka tämä Cosmo oli oikeassa. Vaikka Yeonjun oli edelleen epäilevä koko asiaa kohtaan, hän myöntää olevansa Soobinin kanssa samaa mieltä. "Tilanne on ihan 50/50, hän voi kusettaa tai auttaa ihan hyvyyttään"
Pidän Hueningkain kädestä kiinni. En myönnä olevani peloissaan, mutta häiritsihän se kuinka helposti olemme selviytyneet. Merenmies kuitenkin näytti olevan tosissaan sanojensa kanssa, joten en ole varma siitä, mitä pitäisi tehdä. "Onkohan tämä järkevää..." Mumisen vilkuillen jatkuvasti Cosmon suuntaan, sillä tuntuu kuin jokin olisi vialla.

Tunnen ystäväni taputtavan selkääni ja kohtaan katseellani hänen aurinkoisen hymyn. Vastaan pienellä, epävarmalla hymylläni, kuunnellen samalla vanhempien tiheää keskustelua. "Voisimme saada jotain syötävää" Soobin huomauttaa. "Minä luotan siihen, että Cosmo puhuisi totta" Hueningkai toteaa luoden vanhimpaan rauhallisen katseen.
"Oletko nähnyt tai kuullut mitään Taehyun?"
Yritän pinnistellä, jotta pystyisin erottamaan jos joku kutsuisi minua. Ei mitään. Mieleeni kuitenkin palaa yksi heikko näky muutaman päivän takaa ja kerron siitä muille. "Se oli tosi sumea ja vaikea tulkita, se voi tarkoittaa mitä vain" Selitän nopeasti. Soobin ja Yeonjun jatkavat miettimistä päätään raapien, Hueningkai päättää puolestaan jatkaa kyselyään vanhoista näyistäni. Merenmies kauempana saa tarpeekseen odottelusta, joten hän alkaa huutelemaan saadakseen huomiomme takaisin.

"Oletteko jo päättäneet?"
"Aikaa ei ole loputtomiin, tuletteko vai ette?"

Vilkaisemme toisiamme vielä kerran ja nyökkäämme yhteisen päätöksen merkiksi. Haltija kerää keuhkonsa, kysyen onko jotain normaalista poikkeavaa tapahtunut. Cosmo katsoo hämmästyneenä takaisin, ilmettä voisi kuvailla joksenkin suolaiseksi. Tämä kyseenalaistaakin Soobinin kysymyksen ja mainitsee lähtevänsä aivan pian. "Hyvä on, mennään. Saadaan ainakin levättyä, jos ei mitään muuta." Soobin sanoo nostaen tavaroita kantoon. "En malta odottaa maisemia Asheviassa!" Hueningkai hihkaisee innoissaan ja heittää repun selkäänsä. Kun kaikki oli mukana, kävelemme merenmiehen luokse rantaan. "Miten Asheviaan pääsee?" Kysyn pitäen katsettani pojan kasvoissa. "Onko se pinnan alapuolella, vai miksi vihjasit hengitystaitoihimme?"

Cosmo naurahtaa hieman katseelleni. "Tuolla se on" Hän kertoo ja osoittaa veden suuntaan. "Mutta onneksi sinne on muitakin reittejä kuin jatkuva uiminen. Siipiveikkonne onnistui kaatumaan juuri yhden portin kohtaan, josta olen aika yllättynyt! Tässä, tein odotellessani teille nämä hengityskuplat. Laittakaa ne päähänne ja voitte tulla veteen ihan rauhassa, ilman vaatteiden kastumista. Ylimääräiset ovat irtotavaroille olettaen, että otatte nekin mukaan." Poika ohjeistaa, ojentaen käteeni isoja, lähestulkoon huomaamattomia kuplia. Jaan ne epäröiden kaikille ja yritän sitten saada pääni läpi omasta kuplasta. Blop, näkökenttäni muuttuu hieman ja äänet ympärillä kuulostavat vähän etäiseltä. Tarkistan Hueningkain ja naurahdan sille, miltä kulpa näyttää ulkopuolisen näkökulmasta. Kuin lasinen kulho oltaisiin pakotettu mahtumaan päähän. "Älkää huoliko, ääriviivat haihtuvat vedessä nopeasti. Ja kun palaa takaisin pintaan, suojus katoaa automaattisesti, joten älkää mieluusti unohtako mitään tänne" Cosmo selittää haroen hiuksiaan.