Yhdessä loppuun asti

Luku 5

Soobin

Katson muita ja huomaan kuinka hermostuneen näköinen Taehyun on. Hymyilen tuolle rauhallisesti, yrittäen kertoa ettei hän ole yksin. Olimme kaikki tuntemattomalla alueella, joten oli melkein mahdoton kertoa mikä paikka olisi turvallinen. Kukaan ei sanonut sanaakaan. Kävelemme puiden ja puskien välistä varovasti eteenpäin, jännitys hiipien selkärankaani pitkin kohti hartioita. Katson jälleen muiden päälle. Taehyun näyttää hieman kalpealta, Yeonjun tutkii ympärillä olevaa kasvillisuutta ja pitää samalla Hueningkain kädestä kiinni, joka näytti olevan normaali oma itsensä. Beomgyu taas katsoo minua jotenkin kirkkaammilla silmillään ja käännän säikähtäneenä äkkiä katseeni pois.

Vain muutaman minuutin päästä tiiviin tunnelin toinen pää alkaa jo näkyä. "Muistakaa olla varovaisia" Totean hiljaisesti edestä, saavuttaen valon toisessa päässä. Totuttelen silmiäni valoon hetken aikaa ja alan sitten hahmottamaan aivan erilaista maisemaa edessäni.

"Wau, onks tää joku leiriintymispaikka?" Hueningkai hihkaisee katsellen innostuneena ympärilleen. Olemme muutkin hieman häkeltyneitä, sillä löysimme tiemme jonkinlaiseen salaiseen kylään.

"Toiko se meidät tänne, vai oliko se vaan outo yhteensattuma?" Beomgyu kysyy silmät suurina, viitaten meidän mukana liikkuneeseen otukseen. Vilkaisen Yeonjunia joka vain kohauttaa olkapäitään naurahtaen hieman.

"Eipä se pahemmin asiasta kertonut"

Kun hämmästelemme kaikenlaisia asioita kaikessa rauhassa, Taehyun vetäisee äkkiä hiastani ja katsoo minua hieman pelokkain silmin. Hän ei sanonut sanaakaan, mutta osoitti sormellaan eteenpäin. Minä katson hänen osoittamaan suuntaan ja huomaan pienen joukon, noin kuusi ihmistä aseistettuna tulevan meitä kohti. Mitä nyt kaukaa näkyi, katseet naulattuna meihin kuin maalitauluihin.

"Mi-Mitäs nyt tehdään?" Nielaisen hieman kankeana. Muutkin olivat huomanneet joukon ja unohtaneet aivojen toiminnan samoilla sekunneilla. Me vain seisomme paikoillamme.

"Eihän me nyt voida tässä vain seistä, ties mihin ongelmiin päädytään!" Hueningkai parkaisi hiljaa, kun tuo aseistettu joukko oli jo lähellä. Melkein kuuloetäisyydellä. Pian olisimme varmasti pahoissa ongelmissa. Katson kohti Beomgyuta, hän näyttää jotenkin virittyneeltä. Miksi?

Pian sain syyn selville. Kun meidän ja tuntemattomien välillä oli vain muutama metri, tuo päätti tehdä pieniä tulipalloja ja suojasi meidät tuliverholla. Tai ainakin yritti. Tuliverho onnistui, mutta heikosti ja näin tuntemattomat pääsivät läpi kilpiensä ja suojavarusteiden kanssa. Huomaan, ettei haarniskan tapaiset varusteet olleet normaalit, vaan jotenkin lumotut. Ne eivät ole oikeasti tulenkestävää materiaalia, mutta silti ne eivät syttyneet tuleen.

Muutama heistä olivat saaneet Beomgyun polvilleen, samalla kun loput osoittivat meitä terävillä seipäillään. "Yksikin väärä teko niin hyökkäämme." Möreä ääni sanoo edessämme tutkien jokaisen vuorollaan päästä varpaisiin. Tunnen kaikkien pelon ympärilläni, minusta tuntuu hirveältä. Kuinka saatoinkaan päästää meidät tälläiseen tilanteeseen? Katson silmäkulmastani kohti Beomgyua. Tämä piti päänsä maassa purren huultaan katkeran näköisenä. Hänkin varmasti kirosi minua parhaillaan maasta taivaisiin.

"Viedään heidät päällikkölle. Päättäköön mitä näille tehdään."

Meidän kädet laitetaan yhteen köysillä ja ohjataan kävelemään haarniskoihin pukeutuneiden keskellä. Lähdemme liikkeelle nopein askelin, mutta mukana oli pakko pysyä. Ties mitä tapahtuisi, jos olisimme liian hitaita. Matkalla ainakin minä ja Yeonjun huomaamme, että menimme kylän tapaisen aukion ohi. Lähistöllä näkyi lisää taloja, kuten lähellä sisäänkäyntiä, mutta ketään ei näkynyt ulkona. Vaikuttaa siltä, että koko paikka olisi ihan autio. Vaihdamme keskenään katseitamme, hän katsoo minua kysyvänä kuin kysyäkseen mitä me tehdään. En osaa vastata ilmeeseen, joten vain kohotan olkiani pahoittavasti.