My love, take your time. || Joonas Porko

6

Hilda

"Sori, joudun peruuttaa meiän treffit. Tuli pari kiireellistä asiaa hoidettavaks", luen Joonakselle ääneen puhelimeni näytöltä samalla kun tuo kitaristi tuijottaa minua suoraan sieluuni.

"Jotenki arvasin tän. Mä en vaan kelpaa sille", parkaisen ja pistän puhelimeni takaisin taskuuni. Katseeni on harhaillut Joonaksen likaisten sukkien kärkiin, kun tuo mies seisoo edessäsin. Käteni lepäävät toistensa lomassa mahani edessä. Tunnen kuinka pieni kyynel vierähtää silmäkulmastani poskelleni. Odotin niitä treffejä niin kovasti.

"Heiii, älähän nyt. Se Nooa ei vaan tajuu kuinka upee oot", Joonas sanoo hellyyttävällä äänellä ja kaappaa minut halaukseen eteisessäni. Saan käteni vedettyä pois jotenkin tuon miehen alta, jotta voisin rutistaa tätä kunnolla. Nyyhkytän Joonaksen rintaa vasten, kuin mikäkin pikkutyttö. Joonas alkaa silittämään hiuksiani samalla halaten minua yhä. Hän rupeaa keinuttelemaan meitä puolelta toisella samalla hyräillen jotain kappaletta jota en tunnista.

Hetken päästä hän kumminkin irroittaa otteensa. Hän pistää kätensä poskelleni ja pyyhkäisee kyyneleeni peukalollaan. En uskalla katsoa häntä silmiin. Katseeni seikkailee tämän mustalla t-paidalla jonka rinnus on iha märkä kyyneleistäni.

"Mikä biisi toi oli?", kysäisen hiljaa ja käännän katseeni edessä seisovaan mieheen jonka sormi silittää yhä poskeani. "Yks vaan", tuo vastaa lyhyesti ja hymyilee. Katselen hänen kauniita silmiään joita voisin tuijotella vaikka koko illan.

"Mikä se sun asia muuten oli?", kysyn samalla kun lähden suunnistamaan kohti vessaa. Päätän käydä katsomassa itseäni peilistä. Ripsivärini ovat ihan levinneet. Joonas seuraa minua vessan ovelle ja katselee kun putsaan alaluomiltani ylimääräisiä ripsareitani.

"Nosiis oisko mitenkää mahollista että tota ne sun juhlat järkättäis täällä?", Joonas kysyy raapien niskaana. Käännän katseeni peilikaapista Joonakseen. "Siis hä?", pääsee suustani. Katson tuota miestä ihmeissäni. "Nosiiskun on käyny niin että en löytäny mitään hyvää juhlapaikkaa enää ja niihin sun juhliin on niin vähän aikaa, että joo", Joonas saa suustaan hieman kiusaantuneena. Hän itse hehkutti, että niistä tulee suurimmat bileet mitä maanpäältä löytyy ja pian ne pidetäänkin tällä minun kaksiossani kylki kylkeävasten.

"Mut sähän sanoit...", sanahdan, mutta Joonas keskeyttää vessan oven suulta. "Joo mä tiedän lupasin sulle isot juhlat. Oon tyhmä ja idiootti, ei tarvii muistuttaa pojat muistutti jo." Katson tuota hymyssä suin. Eihän tälle voi muutakun nauraa.

"Tottakai sä voit pitää ne täällä, mutta muista mikä se mun ehto oli", muistutan Joonasta joka vain pyöräyttää silmiään. "Joo et saa häätöä. Korkeintaan varotuksen", Joonas nauraa.

•••

"Haluisitko jäädä vielä kattomaan vaikka jonkun leffan? Ihan vaikka sunnuntain kunniaks", kysyn kädet seläntakana, kun Joonas ottanut kengän käteensä ja on laittamassa sitä jalkaansa. Väläytän tällä koiranpentuilmeen. Joonas nousee lattianrajasta ja hymyilee minulle. Kello on jo kahdeksan illalla, enkä oikein tiedä oliko tämä hyvä ajatus. "Eiks sulla oo huomenna koulua?", Joonas kysyäisee. "On, mutta ei vikalla viikolla tarvii hirveesti panostaa", vastaan. Joonas on hetken ihan hiljaa kunnes sanoo: "No okei sitte."

Menen jo edeltä olohuoneeseen ja avaan televisioni. Pian kihapäinen Joonas tulee perässäni ja istuu sohvalle noin 50 sentin päähän minusta laittaen toisen jalkansa toisen polvensa päälle.

"Oisko tää hyvä?", kysyn osoittaen jotain romanttista komediaa televisiosta. Olen jo pitkään halunnut nähdä tämän, mutta en ole kiireiltäni ehtinyt. Nyt olisi täydellinen aika.

"Joo käy", Joonas sanoo tapittaen minua silmiini. Pistän elokuvan pyörimään ja istun Joonaksen viereen sohvalle.

•••

Elokuvaa on mennyt ehkä puolituntia. Joonas on pitänyt katseensa visusti kiinni elokuvassa. Yhtäkkiä tunnen kuinka miehen toinen käsi koskettaa toista olkapäätäni. Hän tulee lähemmäksi minua ja ottaa minut kainaloonsa. Käperryn siihen paremmin ja voin tuntea Joonaksen sydämen lyönnit jotka ovat todella tiheitä. Emme puhu mitään. Istumme vain katsomassa elokuvaa olohuoneessani.

"Hei sori, mun pitää alkaa lähtemään. Meil on huomenna aikasin aamulla treenit", Joonas yhtäkkiä sanoo ja alkaa nousta sohvalta. "O-okei", sanon ja katson tuon perään. Mikä hänelle tuli yhtäkkiä? Leffaakin olisi ollut vielä jäljellä aika paljonkin. Pysäytän elokuvan ja lähden nopeasti kävelemään tuon perään eteiseen.

"Tuutko sä hakemaan mua huomenna koulusta vai meenkö mä bussilla?", kysyn normaalisti, kun paras ystäväni laittaa kiireellä vanssin valko-musta ruudullisia kenkiään jalkaan. Hän ottas naulakostaan nahkatakkinsa ja katsahtaa minuun. "Mä laitan sulle viestin. Moikka", tuo sanoo ja avaa oven nopeasti ja laittaa sen yhtä nopeasti kiinni. Hän ei ehtinyt edes takkiaan laittaa päälleen vaan piti sitä kädessään. Jään hämmentyneenä eteiseeni seisomaan, kun aivan yhtäkkiä talossani tuli aivan hipi hiljaista.

————————

🤨