My love, take your time. || Joonas Porko

29

Hilda

Vähän vajaa viikko on pyörähtänyt lääkärikäynnistäni ja uutisista mitä sieltä sain. Mitään sen tähdellisempää ei ole tapahtunut tässä välissä paitsi, että olen käynyt fysioterapiassa ja olen saanut jo otettua yhden askeleen! En voinut lopettaa hymyilemistä kun kerroin Joonakselle kuinka katsoin vain suoraan eteenpäin ja ottaen hitaan, mutta varman askeleen eteenpäin. Fysioterapeutti sanoi, että voin jo parin kerran jälkeen jo kävellä jo monta askelta ilman tukea, josta olin hyvin onnellinen ja innoissani. Olin ehkä pääsemässä pyörätuolista eroon pitkän ajan jälkeen. Olen alkanut tuntemaan jalkojani uudelleen jo tuntuu aivan taivaalliselta. Tiedän, ettei tämä ole mikään ihmeparantuminen jota kaikki varmaan luulivat.

Joonas kertoi paripäivää sitten, että heille on keikka Tampereella lauantaina. Hän oli melkein unohtanut sen, jollei Joel olisi pommittanut tätä viesteillä ja sanonut, että treeneihinkin olisi ihan suotavaa tulla. Minä varmaan jään hengailemaan Joonaksen kotiin siksi aikaa, kun hän tulee sunnuntaina takaisin. Sanoin kyllä hänelle että hän voi vähän viettää laatuaikaa bändinsä kanssa, sillä muut kuulemma jäävät sinne vielä maanantaiksi, mutta Joonas on niin jästipää ja halusi tulla jo sunnuntaina takaisin. Ihme takiainen. Vaikka onhan tuo nyt aika söpöä.

Istun ovi lukossa vessanpöntön kannen päällä. Kädessäni on lääkepurkki jonka sisältämiä pillereitä olen jo syönyt aika monta. Taas olisi sen aika. Kippaan yhden lääkkeen käteeni ja katselen sen lepäävän siinä hetken aikaa. Vaaleanpunainen, pieni ja pitkulainen. Lasken purkin vessan tasolle ja vaihdan sen tilalle veden. Heitän elämäni määrittelevän pillerin suuhuni ja kaadan vettä päälle. Tunnen kuinka pilleri liukuu hitaasti veden saattelemana kurkustani alas.

"Hilda, kaikki hyvin?", Joonas kysyy oven takana koputtaen siihen hiljaa. "Öhm joo. Mä pesen hampaita", päätän vastata hieman paniikissa. En tiedä edes miksi, koska eihän Joonas nää mitä oven takana teen. En haluaisi salailla tätä häneltä, mutta minun on pakko.

Kun olen saanut lääkepurkin piiloon avaan vessan oven lukon ja avaan sen hitaasti. "No tuliko puhdasta?", Joonas kysyy nojaillen seinään katsellen minua. "Ai hä?", kysyn hömistyneenä. "Niin hampaista?", Joonas täsmentää naurahtaen. Lyön kämmeneni otsaan nauraen. "Aa joo tuli. Oon vielä vähän väsyny", sanon rullaten Joonaksesta ohi kohti olohuonetta. Joonas seuraa perässäni.

"Pärjääthänsä täällä varmasti yhen yön?", Joonas varmistaa jo ainakin sadatta kertaa. Olen etsinyt puhelimeni käteeni ja alkanut selaamaan ihmisten uusia instagram kuvia. "No mä oon jo isotyttö. Ehkä mä pärjään. Ja me mennään varmaan Jonnan kanssa jonnekin, joten en oo koko aikaa yksin", katsahdan Joonakseen joka seisoo kädet college housujensa taskuissa edessäni. "Mulla tulee vaan ihan hirvee ikävä", Joonas parahtaa yhtäkkiä tullessaan suukottamaan poskeani. Käännän pääni hänen suuntaansa. Laitan peukun ja etusormen puristamaan hänen poskiaan niin, että hänen huulensa menevät mutruun. Annan niille nopean pusun ja sanon: "Niin mullaki sua, mun pusukala."

Hellitän otteeni miehen poskista ja käännän katseeni takaisin puhelimeni uumeniin. Joonas nappaa puhelimeni kumminkin nopeasti kädestäni ja pistää sen olohuoneen sohvapöydälle. Hän kaappaa minut syliinsä minun kiljahtaessa kuin pikkutyttö hänen nopeita otteitaan. Joonas laskee minut sohvalle kavuten itse päälleni. "Nyt söpöillään", hän ilmoittaa ja painaa huulensa omilleni. Suudelma oli täynnä rakkautta ja hieman jo ikävää jota joudumme jo huomenna kokemaan. Joonaksen huulten lopettua omieni leikittäminen hän ottaa happea minun kikattaessa hänen allaan. Hänen hiuskiehkuransa kutittavat kasvojani joten vetelen niitä takaisin hänen päälaelleen niiden kumminkin pudotessa takaisin. Joonas katselee tekemisiäni pieni hymy huulillaan. "Mitäjos mä merkkaisin sut mun omaks tuolla makkarin puolella?", kysyn vihjailevasti samalla kun yritän epätoivoisesti siirtää Joonaksen hiuksia hänen korviensa taakse. "No sehän sopii mainiosti", Joonas sanoo hymyillen purren alahuultaan seksikkäästi. Hän nostaa minut taas syliinsä ja alkaa kuljettamaan makuuhuoneeseen.

Hän laskee minut parisänkyynsä ja kipuaa päälleni. Joonaksen huulet ovat löytäneet vanhat tuttunsa ja suutelee niitä aika rajusti niin, että kielemmekin löytävät tähän leikkiin mukaan. Hetken siinä säädettyämme Joonas siirtyy kaulalleni löytäen herkän paikan jolloin suustani pääsee hiljainen nautinnon huokaus. Omat käteni harhailevat Joonaksen paidan alle, jolloin ne vetäisevät sen lattialle hienossa kaaressa. Hengähdystauon aikana Joonas vetäisee oman paitani pois ilman mitään ongelmia. Pian muutkin vaatekappaleet ovat lentäneet toistensa seuraksi Joonaksen lattialle. Miljoonat kylmät väreet kulkevat pitkin kehoani tehdessämme sitä kaikista kauneinta keskellä kirkasta päivää.

•••

Kierähdän Joonaksen päältä hengästyneenä hänen viereensä. Kietoudun piettoon joka on tullut esiin leikkiemme aikana. Tasoittelemme hengityksiämme jonka lomassa Joonas kääntää katseensa minuun vetäen sekaiset hiuksensa pois naamaltaan. Hän hymyilee kuin voittaja. "Sä oot ihan uskomaton", hän saa sanottua raskaan hengityksensä seasta. Hymyilen tälle kierähtäen kyljelleni häneen päin. Annan hänelle nopean pusun huulille, kunnes nousen istumaan. Se vihlaisee hieman. "Mä meen suihkuun", sanon laskien jalkani puiselle parkettilattialle. Noukin jommankumman pitkän t-paidan lattialta päälleni. Mietin hetken kannattaako minun yrittää kävellä vai ei, mutta päädyin yrittämään. Annan käsilläni hieman vauhtia ja nousen tolpilleni seisomaan. Katsahdan Joonakseen takanani joka on kietoutunut päiväpeittoon ja katselee minua. Otan pari askelta varovasti, kunnes käveleminen alkaa sujumaan. Otan askeleita hitaasti kohti kylpyhuonetta, kunnes saavun sinne. Ja ne ole näköjään ainut kuka sinne haluaisi.

"Saako liittyä seuraan?", Joonas kysyy matalalla äänellä kietoutuneena minuun takaapäin. Hän pitää päätään olkapäälläni. "Jos herra mitenkään viitsii", sanon kääntyen häneen päin. Annan hänelle pari nopeaa suukkoa, kunnes riisun ilmeisesti Joonaksen paidan päältäni ja häivyn suihkuverhon taakse Joonas perässäni.

•••

Kävelemme käsi kädessä Joonaksen kanssa heidän studionsa pihaan josta heidän keikkabussinsa lähtee. Muut jätkät ovat jo pakkaamassa soittimia ja muita tarpeellisia välineitä autoon, kun saavumme heidän luokseen. "Noni siinähänsä oot. Mikä kesti?", Niko sanoo laatikot kädessään katsoen meitä. Ja kyllä seison Joonaksen vierellä, omilla jaloillani. Tulimme autolla, mutta pystyn jo kävelemään lyhyitä matkoja. "Sori, tuntu et kaikki mun tavarat oli hukassa just tänä aamuna", Joonas kertoo. Katsahdan häntä nopeasti. "Jaaha. On sitä näköjään vähän muutakin tehty", Niko sanoo virne naamallaan vinkaten Joonaksen kaulaan joka on täynnä tumman liiloja läiskiä. Niko vie laatikot bussiin ja tulee sieltä nopeasti pois. "Nonii hopi hopi, sun kitaraki on vielä sisällä", Niko murmuttaa katsoen Joonakseen murhaavasti. Joonas nostaa kätensä ilmaan antautumisen merkiksi ja antaa nopean pusun huulilleni ennekun juoksee hakemaan soittimensa sisältä.

"Teillä menee näköjään hyvin", Niko huomaa ja istuu keikkabussin lattian reunalle katsellen minua. "Itse asiassa joo", vastaan hymyillen. Katselen oveen josta Joonas juuri pyyhälsi sisään. "Säkin näytät olevan aika hyvässä kunnossa jo", brune sanoo ottaen hörpyn vedestään jonka hän jo tämän lyhyen ajan saatossa itselleen löysi. "Joo, mä pystyn kävelemään jo vähän", hymyilen. Niko nyökyttelee vastaukseksi. Näen Joonaksen juoksevan kitarakotelo kädessään meihin päin. "Ja kiitos ku sä oot tehny tosta vähemman ärsyttävän", Niko hymähtää nyökäten Joonakseen päin. Naurahdan vastaukseksi. "Onks mun vahvarit jo autossa?", Joonas varmistaa katsoen koko bändin läpi. "No on on. Voidaanko nyt vaan lähteä, että oltais siellä ees joskus", Tommi sanoo närkästyneenä. No kyllä minäkin olisin tämän lauman kanssa. Koko bändi katoaa auton sisään Joonaksen jäädessä vielä kitaransa kanssa ulos. "Nähään huomenna", Joonas kuiskaa korvaani halatessaan minua. Irtaudun halauksesta sen verran, että näen Joonaksen kasvot. Painan huuleni hänen omilleen ihankuin se olisi viimeinen suudelma jonka häneltä ikinä saan. "Noniin kyyhkyläiset mennään jo!", Joel huutaa avonaisesta ikkunasta. "Mun pitää nyt mennä tai noi tappaa mut", Joonas nauraa ja painaa viimeisen suukon huulilleni. Hän katoaa bussiin kitaransa kanssa ja pistää oven kiinni. Bussi alkaa pikkuhiljaa liukumaan studion pihalta pois jättäen minut katsomaan sen perään.

———————

Siis nää osat on niin tylsiä että huhhuh.