My love, take your time. || Joonas Porko

44

Joonas

"Tämä on vastaaja. Jätä viesti äänimerkin jälkeen", ärsyttävän passiivisella äänellä puhuva nainen sanoo kymmenettä kertaa putkeen puhelimessani kun yritän soittaa suututtamalleni tyttöystävälleni. Nostan puhelimen korvaltani ja painan punaista. En jaksa nyt jotain ääniviestiäkin tähän vielä väsätä. Ei hän kumminkaan siihen vastaisi.

"Eikö vieläkään?", Tommi kysyy vierestäni mustalta sohvalta jossa hän selailee omaa puhelintaan. Voisi olettaa, että studiolla ollessamme emme tee mitään muuta kun jauhamme tyhjänpäiväistä paskaa, mutta teemme me ihan oikeitakin töitä. Aina välillä.

"No ei, enkä yhtään ihmettele miks", sanon huokaisten. "Miks mun piti olla niin helvetin tyhmä jälleen kerran?", huudahdan haudaten hermostuneet kasvoni käsiini. Mitä jos Hilda ei halua enää ikinä jutella?
"Hei sä oot Joonas Porko. Ootkä sä sen unohtanu?", Niko naurahtaa pianon takaa. Hän soittaa jälleen My heart will go on:ia jo ainakin sadatta kertaa putkeen. Hän ei ikinä lopeta.
"Haha tosi hauskaa", sanahdan sarkastisesti samalla ilveillen Nikon suuntaan. Olemme tällä hetkellä kolmisteen studiolla herra Hokan huidellessa kuulemma vielä kaupassa ostamassa jotain pikku snacksiä musan teon oheen. Olli on hakemassa uusia kieliä bassoonsa ja meidän little man a.k.a  samplejen ja perkussioiden soittaja Aleksi Kaunisvesi on käymässä omalla levy-yhtiöllään sopimassa omista musajutuistaan.

"Eikun oikeesti. Millon susta on tullu tommonen luovuttaja?", Niko sanoo ja lopettaa biisin kesken kaiken. Katsahdan tuohon keltapipoiseen rähisiään päin joka katsoo minua kultat koholla. En ole luovuttaja, mutta keinot alkaa loppumaan.

"En mä halua pakottaa Hildaa puhumaan mun kanssa. Mä oon ite mokannu ja nyt maksan siitä", huokaisen loppuun. Selkäni alkaa nojailemaan hyvin rennon oloisesti nahkasohvaa vasten toisen käteni peittäessä otsani. Jalat hipovat pitkänomaisesti lattiaa. Tunnen kuinka paikka vieressäni painautuu ja Niko istuu Tommin ja minun väliini. Samaan aikaan ulko-ovi käy ja Aleksi kävelee sisään reppunsa kanssa.

"Miks Jonsku näyttää tolta?", mustatukkainen mies sanoo kävellessääni ohitsemme oman työpisteensä luokse. Vilkaisen hänen selkäänsä mikä on minuun päin hänen purkaessaan koko omaisuuttaan pienelle pöydälle.
"Jonskuliini on käyny nukkumassa Hildan pikkuserkun vieressä", Niko naurahtaa vieressäni. Hän paiskaa pari kertaa kättään olalleni. Mitä hauskaa tässä muka on? Aleksi kääntyy nopeasti meihin päin jättäen toisen kätensä nojaamaan mustaan pöytään.

"Häh? Oikeesti?", hän kysyy ymmällään.
"Mä en tienny, että se oli sen pikkuserkku. Mua kaduttaa muutenki koko juttu aivan liikaa", sepitän käsieni takaa häpeissäni. Pitikin mennä sinne baariin vielä uudelleen.
"Oliks Hilda ihan raivona?", Aleksi kysyy ja kääntyy takaisin pöytänsä puoleen.
"No se lähti mun luota keskellä yötä eikä se vastaa puhelimeen", kerron tiputtaen käteni kasvoiltani sivuilleni.

"Mut mitä jos sille on sattunu jotain eikä sen takia vastaa?", Tommi yhtyy keskusteluun puhelimensa syövereistä. Sydämeni pampahtaa. Mitä jos Tommi on oikeassa? Jos Hilda on vaikka murtanut jalkansa ja makaa nyt jossain ojassa.

"Mä luulen, että se on vaan kotona eikä halua vastata sulle. Oli se varmaan ihan hirveetä kuulla, että oma poikaystävä on käyny vähän nukkumassa pikkuserkun vieressä", Niko huomauttaa vierestäni.
"Mut onneks sulla on mut", Niko lisää vielä pelottavasti kääntäen katseensa minuun, ja ottaen hartiastani kiinni. Käännän päätäni häneen. Nikon kasvoilla on pieni virne.

"Mä nimittäin tiedän miten joka naisen sydän sulatetaan", Niko sanoo. Aleksi ja Tommi kääntyvät katsomaan toisiaan ja pudistelevat päätään toisilleen. Katselen heitä hetken, kunnes tajuan osuuteni.
"Eheihheii, mä en ala tähän", sanon nostaen käteni ilmaan vakavalla ilmeellä. Nikon ideat ovat yleensä aika huonoja.
"Sä et ees oo kuullu mikä mun idea on", brunette laulaja sanoo hieman loukkaantuneena.