edes hetken vielä | OLEKSI

5.

Aleksin pov:

Hänen lapsuudenystävänsä murhaaja??!? Miksei hän ole kertonut meille mitään? Aihe on toki varmasti vaikea, joten kyllä asian ymmärtää. Katson kun kyyneleet tippuvat pitkin Ollin poskia ja annan tälle pitkän halin, jonka jälkeen pussaan häntä vielä poskelle. Yritän vakuuttaa, että kaikki on nyt hyvin. Mies on saatu kiinni.

"Haluutko puhuu siitä?" kysyn.

Ollin pov:

Kuulen Aleksin kysyvän, että haluanko puhua asiasta. Haluanko, en todellakaan tiedä. Se voisi tehdä hyvää. Sanotaanhan, että puhuminen auttaa.

"Okei, koen että oon valmis siihen" vastaan jonka jälkeen alan kertoa.

TRIGGER WARNING TÄHÄN VÄLIIN. SISÄLTÄÄ HUMAILASEN IHMISEN JA TAPON! kertomus loppuu merkkien ** kohalla

"Oli yks helmikuinen ilta. Oltiin Antin kanssa 13-vuotiaita ja ja oltiin kävelemässä meille päin nuorisotalolta, kun viereisen kadun baarista hoiperteli ulos mies. Pidimme häntä ensin vaarattomana, mutta kun hän kaivoi taskustaan aseen aloimme kiihdyttää vauhtia. Vain sen verran, että pääsisimme nopeasti pois, eikä mies huomaisi meitä. Oli kuitenkin jo liian myöhäistä. Mies oli huomannut. Hän huuteli ensin jotain meille, mutta kun emme vastanneet, hän suuttui totaalisesti ja alkoi säheltää jotain aseen kanssa. Tässä vaiheessa älysin laittaa puhelimesta nauhoitustoiminnon päälle ja aloimme juoksemaan. Emme kuitenkaan tarpeksi nopeasti, kun mies alkoi ampumaan meitä kohti ja yksi osui Anttia kylkeen. Mies lopetti ja lähti pakoon, kun tajusi mitä teosta  seuraisi. Heti ensiksi soitin hätänumeroon, ja he lupasivat tulla minuutissa. Se oli elämäni pisin ja tuskallisin minuutti. Yritin tyrehdyttää verenvuotoa kaulahuivillani, mutta se ei vain ollut loppuakseen. Yritin puhua mukavia Antille, mutta kun katsoin hänen kasvojaan, tiesin että olin menettänyt hänet. Sinä iltana hän kuoli käsiini. Muistan elävästi tuon hetken, kun meitä vietiin sairaalaan, ensihoitajat vahvistivat, ettei mitään ollut tehtävissä. Se oli elämäni kauhein ilta" Päätän tarinan.

**

 Tässä vaiheessa kyyneleet virtaavat vuolaasti pitkin poskiani. Aleksi on painautunut vasten kylkeäni ja kuiskaa

"Anteeks ihan kauheesti, en tiennyt koko asiasta" 

"Ei se ole sun vika. Nään edelleen painajaisia siitä, mutta kun oon sun kanssa, niin tunnen oloni maailman turvallisimmaksi." Sanon Aleksille.

Hän alkaa hymyilemään ja jo hetken päästä tuhisee olkapäätäni vasten. Kokeilen hänen otsaansa ja se on aivan tulikuuma. Annan hänen kuitenkin nukkua ja toivon, että särkylääke auttaisi pian. Aleksi oli oikeassa, puhuminen tosiaan auttoi. Tuntuu, kuin valtava kivi olisi pudonnut harteiltani. Ei mene kauan, kun nukahdan itsekin.

Aleksin pov: 

Herään aamulla aivan jumalattomaan päänsärkyyn. Tuntuu kuin aivojani porattaisiin miljoonalla poralla. Lähden keittiöön hakemaan särkylääketää ja huomaan, että Olli on valmistamassa aamupalaa.

"Huomenta rakas" hän sanoo

"Huomenta" vastaan. 

"Tässä on sulle särkylääke ja vettä. Oota hetki niin tuon sulle aamupalan sänkyyn, niin sun ei tarvi rasittaa ittiäs." hän sanoo

Olli on aivan ihanan huolehtivainen. Hän tuntuu ymmärtävän mitä tarvitsen, ilman että sanon hänelle sanaakaan. Laahustan takaisin sänkyyn ja otan mukavan asennon, jossa koko kroppaani sattuisi mahdollisimman vähän. 

"Aamupalaa potilaalle" Olli sanoo pirteästi tuodessaan tarjotinta ja kuumemittaria. 

"Pärjäätkö täällä, jos käyn nopeesti töissä?" hän kysyy

"joo tottakai" vastaan 

"ei mee kun ehkä muutama tunti. jääkaapissa on makaroonilaatikkoa, jos tulee nälkä" hän vielä sanoo. Ennen kuin hän lähtee, tuikkaan suukon vielä hänen poskelleen.

Kuulen kun ovi käy, ja jään tyhjään hiljaisuuteen. Päätän alkaa katsoa jotakin Netflix -sarjaa ajankuluksi.

——————————-

sanoja 493