My Hero | Y/n & Aleksi

11.

Y/n

Siinä me seisomme, seinän edessä valjaat päällä. Aleksi näyttää hieman jännittyneeltä. Voin vain toivoa, että se on positiivista jännitystä.

"Näytähän sitten mallia, että miten kiivetään", Aleksi sanoo ja hymyilee.

"Katso ja opi", sanon ylpeästi ja alan asettamaan käsiäni ja jalkojani otteille.

Aleksi toimii varmistajanani ja auttaa minua pysymään seinällä. Huomaan olevani hieman ruosteessa, sillä onhan viimeisestä kiipeilykerrastani jo lähes vuosi aikaa. Tämän reitin pitäisi kuitenkin olla helppo, joten tutkailen sitä hetken ja alan kiipeämään ylöspäin.

Alan saamaan oikean tuntuman hommaan ja pääsen kiipeämään ylös jo paljon ripeämmin.

Ennen kuin huomaankaan, olen jo katon rajassa. Sehän sujuikin helposti. Katson alaspäin ja näen kuinka korkealla olen. Aleksi katselee minua alhaalta.

"Joko haluat tulla alas?", hän huutaa. Annan hänelle merkin ja hän alkaa päästämään köyttä löysäksi. 

Pääsen takaisin maan tasalle ja Aleksi katsoo minua ylpeänä.

"Sitä voisi oikeasti luulla, että harrastat tätä useamminkin", hän sanoo ja valmistautuu omaan suoritukseensa.

"Olinhan mä alussa vähän hakoteillä, mutta kyllä se siitä lähti", sanon tyytyväisenä ja alan opastamaan Aleksia alkuun. Nyt on minun vuoroni toimia hänen varmistajanaan.

Katson kuinka Aleksi lähtee yllättävän varmoin ottein liikkeelle. Hän ei näytä epäröivän yhtään. Hän sanoi kokeilleensa kiipeilyä vain kerran, mitä on vaikea uskoa, kun katsoo hänen ketterää vauhtiaan seinällä. Pian Aleksi saavuttaakin jo katonrajan ja antaa minulle merkin ja hän lähtee hivuttautumaan alaspäin.

Kun olemme molemmat jälleen maan tasalla, en voi olla peittelemättä hämmästystäni. Aleksi näyttää huvittuneelta.

"Sanoitko, että oot kokeillu kiipeilyä vaan kerran ennen tätä?", kysyn ja katselen yhä hämilläni Aleksia.

"Joo, niinhän mä sanoin. Oliko mun suoritus niin huono?", Aleksi kysyy ja katsoo minua huvittuneesti hymyillen.

"Päinvastoin, kiipesit tosi ketterästi", Aleksin ilme muuttuu huvittuneesta hieman yllättyneeksi.

"Aijaa, mä olin sanomassa, että se on vaikeampaa, miltä se näyttää."

"Usko pois, sä taidat olla luonnonlahjakkuus", sanon ja suutelen häntä pikaisesti suulle.

"Jos saan tuollaisen palkinnon jokaisesta hyvästä suorituksesta, niin mä lupaan panna parastani", Aleksi sanoo virnistäen.

"Eiköhän sitten valita seuraava reitti, niin pääset näyttämään sun taidot."

Kiipeiltyämme jo useita eri reittejä jo monen tunnin ajan, molempien lihakset alkavat olemaan hellänä.

"Kai tää riittää tällä kertaa", sanon ja istahdan maassa olevalle patjalle väsähtäneenä.

"Riisuhan sun valjaat ja kengät, niin käyn palauttamassa ne. Lepäile sä tässä sen aikaa", Aleksi sanoo ja riisuu omansa. 

Jään makaamaan patjalle ja oloni on todella levollinen. Voisin melkein nukahtaa tähän. Tämä todellakin teki minulle hyvää. Oli mukavaa vihdoin saada ajatukset johonkin muualle. Nousen istuma-asentoon ja juon vettä pullosta. 

"Valmiina lähtemään?", Aleksi kysyy ja tulee luokseni.

Hän ojentaa kätensä minulle, jotta pääsen helpommin nousemaan ylös. Tartun hänen käteensä ja hän kiskoo minut kevyesti ylös patjalta. Aleksi kiskoo minut suoraan hänen lähelleen, niin, että kasvomme ovat vain senttien päästä toisistaan. Katsomme toisiamme hetken silmiin ja tunnen uppoutuvani Aleksin sinisiin silmiin. Täysin lumoutuneena tuijottaessani hänen silmiinsä, Aleksi painaa huulensa omilleni. Vastaan hänen suudelmaansa ja nautin hänen huuliensa pehmeydestä. Huuliemme liikkuessa tasaiseen tahtiin, tunnen kuinka koko kehoni kihelmöi jälleen.