My Hero | Y/n & Aleksi

18.

Y/n

Ajamme kapeaa metsätietä pitkin. Aurinko on jo laskenut ja on haastavaa nähdä eteensä, kun on pimeää ja lunta sataa sakeana taivaalta. Tie on onneksi melko hyvässä kunnossa ja hoidettu meitä varten. Tien varsilla kohoaa korkeat kerrokset lunta. Pian olisimme perillä.
Näen väsymyksen Aleksin silmistä. Hän todellakin tarvitsee unta ja on sen ansainnutkin. Kello näyttää olevan jo yli viisi. Onhan tässä jo yli kaksitoista tuntia matkustettukin.

"Tää taitaa olla oikea paikka", Aleksi sanoo ja kääntyy mökin pihaan. 

Pihan valot syttyy tunnistettuaan liikettä. Näemme mökin vuokraajan auton pihalla parkissa. Aleksi ajaa auton lähelle mökin ulko-ovea, jotta meidän olisi helpompi purkaa tavarat autosta.

Astumme ulos autosta ja toisesta autosta nousee vanhempi mies. Hän tervehtii meitä iloisesti ja kyselee kuinka matkamme sujui.

Rupattelemme siinä tovin, kuunnellen mitä ohjeita hän antaa mökin suhteen. Minusta tuntuu, että minulta ja Aleksilta menee puolet ohi miehen jutuista, ollessamme niin uupuneita matkustamisesta. 

Vuokraaja vielä kertoo, että voisimme soittaa hänelle milloin tahansa, jos meillä on jotakin kysyttävää. Hän antaa meille mökin avaimen, toivottaen meille vielä mukavaa lomaa ja poistuu paikalta.

Alamme viemään tavaroita sisälle. Riisun ulkovaatteeni ja jään ihastelemaan mökin sisustusta. Se näyttää vielä kodikkaammalta, mitä kuvissa. 

Aleksi tuo viimeisetkin laukut sisälle ja sulkee ulko-oven perässään. Katson tuota uupunutta miestä, joka riisuu ulkovaatteitaan. Hän näyttää siltä, että voisi nukahtaa pian pystyyn.

Menen hänen luokseen ja vedän hänet halaukseen. Syleilemme hetken, hellien toisiamme. 

"Haluaisitko sä käydä laittamassa meille lakanat valmiiksi makuuhuoneeseen, jos mä puran ruokatavarat ja teen meille iltapalaa?", sanon vetäytyen halauksesta ja katson Aleksin väsyneisiin silmiin.

"Sopiihan se", Aleksi sanoo hymyillen väsyneesti ja ottaa lakanakassin mukanaan ja suuntaa makuuhuoneeseen. 

Suuntaan keittiöön ja alan purkamaan ruokakasseja. Aloitan kylmälaukusta ja laitan sen sisällön jääkaappiin. Ruokaa on ainakin riittävästi, Aleksi on hyvin varautunut kaikkeen. 

Keitän teetä ja päätän tehdä meille voileivät. Aleksin syötyä aikaisemmin kuin hevonen, tuskin tarvitsisimme kovin tuhtia iltapalaa tänään.

Aleksi palaa makuuhuoneesta ja alkaa sytyttämään takkaa. Tuon voileivät ja teekupit sohvapöydälle ja katson kuinka takka syttyy. Istahdan sohvalle ja Aleksi tulee viereeni. 

"Me ei varmaan tänään tehdä enää mitään ihmeellistä", Aleksi sanoo ja katsoo minua väsynein silmin.

"Mulle käy, että otetaan rennosti tää ilta", sanon hymyillen ja suukotan hänen poskeaan.

Saimme iltapalan syötyä ja vien astiat takaisin keittiöön. Tiskaan ne saman tien ja laitan ne kuivaustelineeseen. 

Menen takaisin olohuoneeseen ja näen, että Aleksi on siirtynyt takkatulen eteen ja istuu viltin päällä. Hän taputtaa lattiaa vieressään pyytäen minut vierelleen. Istahdan takkatulen ääreen ja Aleksi vetää minut syleilyynsä. Tässä on ihanan lämmin ja turvallinen olo. 

"Mitä sä haluaisit tulevana viikkona tehdä täällä?", Aleksi kysyy ja hyväilee minua.

"Mulle riittää ainakin ihan rentoutuminen ja ulkoilu. Voinhan mä sitä avantoakin koittaa", sanon ja painaudun vielä enemmän kiinni Aleksiin.

"Kuulostaa hyvältä. Kyllä meillä on vielä aikaa keksiä tekemistä, jos me halutaan tehdä jotain", Aleksi sanoo ja painaa suukon hiuksieni sekaan.