My Hero | Y/n & Aleksi

30.

Y/n

Vuosi on vaihtunut ja minun on aika palata lomalta töihin. Tapaisin tänään ensi kertaa kahvilan uuden omistajan. Minua hieman jännittää millainen ihminen on kyseessä. Eniten toivon hänen olevan mukava, sillä en tarvitsisi yhtään enempää hankaluuksia elämääni.

Moona ei ole vieläkään synnyttänyt, mutta on selvää, että hän on aivan viimeisillään. En ole pystynyt ollenkaan rentoutumaan viime aikoina, kun olen miettinyt Aleksia ja Moonaa. Saisin mielenrauhan vasta, kun saan selville, tuleeko Aleksista isä vai ei.

Saavun kahvilalle ja näen heti Ainon juttelevan jonkun miehen kanssa. Hänen on oltava kahvilan uusi omistaja. Mies on pukeutunut pikkutakkiin ja farkkuihin. Hänellä on sliipattu ruskea tukka ja hieman partaa. Hänestä ei heti uskoisi, että hän omistaisi kahvilan. Paremminkin hän näyttää kasinon omistajalta. Astelen varovaisesti heitä kohti ja tuo mies kääntää katseensa minuun.

"Hei, sä taidatkin olla Y/n", mies sanoo leveästi hymyillen ja ojentaa kätensä.

"Joo", sanon ja tartun hänen käteensä.

"Ilari", mies esittäytyy ja ravistaa kättäni reippaalla otteella.

Olen vetäytymässä kättelystä, kunnes mies vetää minut ikään kuin halaukseen toisella kädellään ja taputtaa selkääni. Hämmästyn yhtäkkistä elettä hieman, mutta en ajattele siitä sen enempää. Kyllähän jotkut ihmiset halaavat tervehtiessään. Eihän siinä pitäisi olla mitään outoa? Haistan miehen vahvalta tuoksuvan partaveden ja se saa nenäni hieman kutiamaan.

"No mutta älkää antako mun pidätellä teitä. Mun täytyy mennä asioille, pitäkäähän sillä aikaa paikka pystyssä", Ilari naurahtaa ja poistuu paikalta.

Luon hieman hämmästyneen katseen Ainoon.

"Meillä on mukava uus omistaja", Aino sanoo ja katsoo minua hymyillen.

"Onhan se ihan mukava", sanon ja ryhdymme töihin. 

Kahvilan oltua auki jo muutaman tunnin ja muiden työntekijöiden saavuttua, istumme Ainon kanssa yhdessä ruokatauolla.

"Ai niin, tykkäsikö Aleksi lahjastaan?", Aino kysyy virnistäen.

"Tykkäsihän se...", sanon punastellen ja muistelen tuota kiihkeää iltaa, jolloin kaikki oli vielä hyvin. Sen jälkeen kaikki meni pieleen ja tilanne on mikä on.

"Oi ihanaa, mä niin arvasin!", Aino riemuitsee.

"Kiitti vaan sulle ideasta", sanon hymyillen. Äänestäni kuitenkin kuuluu väkisin alakuloisuus.

"Ole hyvä vaan - hei onko kaikki hyvin?", Aino sanoo huolestuneena.

"Totta puhuen, ei ole...", sanon ja tuijotan pöytää, jonka ääressä istumme.

"Y/n kerro mulle, mitä tahansa se onkin, niin voit puhua mulle", Aino sanoo ja laskee kätensä kädelleni.

"No se on pitkä juttu-" En ehdi selittämään enempää, kun puhelimeni alkaa soimaan taskussani. Kaivan sen esille ja huomaan, että Aleksi soittaa minulle. Miksi ihmeessä hän soittaa minulle tähän aikaan? Ellei sitten...

"Ai moi", vastaan puhelimeen.

"Moonaa viedään juuri synnytyssaliin", Aleksi kertoo jännittyneen kuuloisena.

"Nytkö se syntyy?", kysyn täysin yllättyneenä.

"Siltä se näyttää. Moonalla oli ensin tosi vahvoja supistuksia ja lopulta lapsivedetkin tuli", Aleksi kertoo kaiken samaan hengenvetoon.

"Mä voin tulla heti sinne kun pääsen töistä", sanon ja vilkaisen kelloa. Minun pitäisi olla töissä vielä pari tuntia.

"Kiitti Y/n. Mun täytyy nyt mennä Moonan tueksi", Aleksi sanoo huojentuneena.